Jahas, on minunkin aika kirjoitella tänne. Ensimmäistä kertaa muuten koskaan mitään mihinkään blogiin kirjoitan.
19.4. oli kylmä ja erittäin tuulinen päivä varsinkin iltapäivällä. Pääsimme laskemaan veneen vasta noin klo 17 maissa ja siinä vaiheessa tuuli huiteli jo 13 - 15 metrin lukemissa. Taivas oli mennyt pilveen ja valoa lukuunottamatta tunnelma oli varsin syksyinen. Aallot olivat kuin isoja moukareita kun ne iskivät laituriin...Mukanani mulla oli Inkoon taimenkunkku Tommi Pietiläinen vihreässä Ursuitissaan.
Periaatteessa en olisi edes kelin puolesta lähtenyt, mutta pitihän sitä päästä talven jälkeen vesille ja kokeilemaan sähköremontin jälkeisiä tunnelmia - kaikki pelasi loistavasti ja nyt on Silverin lääväsähköt vaihdettu Lääkkölän Tapsan (kiitos Tapsa!!) toimesta kunnon meriveden kestäviin komponentteihin.
Kaivarista kun ajoimme ulos, tuli virkaintoinen kyttävene kyselemään rekisterikilpeä -sikaniska ei ollut kunnolla nähnyt mustaa rekkaria sinisessä pinnassa. Valitti, että pitää vaihtaa teippi valkoiseen. Voi helvetti mikä aihe valittaa, keskittyisi ennemmin kesällä vahtimaan muskeliveneilijöiden sikailuja...
Kävimme ihan Helsingin rajojen sisäpuolella olevia aikaisen kauden mestoja läpi, siis hiekkarantoja mantereen tuntumassa. Tuuli oli kuitenkin sekoittanut lähes kaikki mestat ja näkyvyys oli noin 50 cm luokkaa. Lisäksi jouduimme ankkuroitumaan tuulen johdosta, vaikka aalto ei päässytkään mestoille, oli tuulessa vaikea pysyä ilman ankkuria.
Yhden varman kalakontaktin sain keltaiseen Trout Quiveriin, mutta lajista ei varmuutta. Saattoi olla hyvin selästä kiinni ollut siikakin, sen verran lähellä siikamestoja oltiin. Muuten oli hiljaista ja tuulen takia suuntasimme parin tunnin heittelyn jälkeen rantaan.
No, onneksi on kevät ja ehtii töidenkin jälkeen pikakeikoille iltasyöntiin. Kyllä se kausi tästä saadaan päälle kun hieman lämpenee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti