Meritaimenen saadessaan, pyytäjää kiinnostaa yleensä eniten kalan paino. Saadun kalan visuaalista ilmettä ihastellaan, kuntoa – ja painoa arvioidaan – ja annetaan pisteitä. Kuten ihmisistä muinoin ajateltiin, ylipaino yhdistettiin yltäkylläisyyteen ja terveyteen. Kalaa arvioitaessa sama ominaisuus ei ole ihmisestä näköjään kadonnut. Vaikka kalat ovat yksilöitä ja jokainen niistä erilainen, kauniit ja tasaisesti asettuneet pilkut yhdistettynä krominkirkkaisiin kylkiin tuo pisteisiin lapinlisää myöhempien vuosien varalta. Sitä vastoin pienikin ruskeahko läiskä poskilla vie kalasta parhaan terän ja rosvosektorilta ei vältytä. Silmämääräisen pituus – ja painoarvion jälkeen kala usein punnitaan ja mitataan. Ennen punnitusta kala on saanut jonkinlaiset fiilispisteet ja saaliille halutaan antaa lopuksi jotain konkreettista – numerot.
Itselleni tuli jossain välissä vaihe, jolloin punnitus jäi pois ja vain pituus mitataan. Isot tai poikkeuksellisen lihavat kalat toki käy puntarissa, mutta nykyisin on yhdentekevää painaako normaalivartaloinen kala sata grammaa enemmän tai vähemmän. Kuulen tai myös kerron mielummin ”raivokkaasta ja hopeisesta seitkytkakssenttisestä” kuin tylsästi 72cm / 3.8kg kalasta. Kieli poskessa kirjoitettuna, fiilispohjaisissa asioissa, kuten kalastuksessa kuulijalle on myös mukava jättää tilaa mielikuvitukselle. Näin toimien todellisuudessa suoralla kelauksella tulleet tummemmatkin möyrijät saavat mielikuvituksissa hopeanhohtoisen värin ja hypyt yltämään korkeuksiin. Jos kaveri pyörii seuraavan yön hikisenä peiton alla raportointi on erityisen onnistunut.
Ei, kyllä pituuden mittaamiselle on syynsä. Omassa arvomaailmassa kalan pituus kertoo mielestäni enemmän kuin paino. Pituutta voidaan kasvaa (luusto) meressä vain tietyn verran vuodessa, mutta paino voi heitellä hurjastikin vuodenaikojen ja ravintotilanteen mukaan. Tietysti on hienoa jos 72cm kala painaa viisi kiloa, mutta arvostusta ei vähennä se, että painoa on saantihetkellä neljä kiloa. Kyseessä on sama kolmen merivuoden kala ja paino ei sitä muuksi muuta, koska iäkkään ja viisaan kalan olet naruttanut.
Voisiko punnitusrituaalin yhdistää peräti kalan nimeämiseksi? Kalan käyttö tarramitalla ja punnitus voi olla siis eräänlainen kastetilaisuus, miksipä ei? Onhan jälkeenpäinkin helpompi muistella sitä ”vähäpilkkuista kolmepistekakkosta” tai ”kakspistekutosta isopäistä nahkajussia”. Nimiä ne mielestäni on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti