Aina ei voi saada sitä mitä haluaa...

...ja yleensä ei halua sitä mitä saa, lauloi aikanaan Lapinlahden Linnut. Sanat sopivat moneen paikkaan, kuten valitettavasti myös tähän:

Kun keväällä kirjoitin “mitähän se syksy vielä meille tuokaan tullessaan”, en todellakaan toivonut kovia tuulia niinä hetkinä kun merelle olisi mahdollista lähteä, tai pläkäkelejä niinä hetkinä kun mahdollisuus kalastamaan on ollut.
Sitä se tämä syksy osalleni silti tullessaan toi.
Viime viikonloppuna oli kuitenkin mahdollisuus neljän päivän reissulta jotain odottaa, ja vielä 12 “miehen” voimin (plus naapurimökin aina-niin-virkeät-ja-innokkaat nuoremman polven pelimiehet). Torstaina saavuimme mökille hyvissä ajoin, sisäväyliä pitkin, koska kympin tuuli puhalsi ilkeästi täynnä tavaraa olevaa venettä kylkeen. Kamat mökkiin ja urhoollisesti siitä kokeilemaan tyvenen paikkoja, joskin ne paikat olivat melko lähellä rannikkoa ja vesi ikävän sameaa. Sessio jäikin parin vain tunnin mittaiseksi.
Perjantaina tuulen puhallus jatkui, tosin vielä voimakkaampana ja vesisateen kera. Aamulla mökille saapuneet mestarit eivät antaneet kelin haitata, vaan suuntasivat sissimäisesti (sinertyneet) nenänsä kohti taimenapajia. Muutaman tunnin kuluttua myös heidänkin veneiden ratit olivat jo käännetty kohti takkatulta ja muita lämmikkeitä - saldona muutama sintti. Illalla juhlimme vielä yhdet puolivuosisataset synttärit hyvine juomineen safkoineen ja kävimme aikaisin nukkumaan.

Kolmas aamu antoikin sitten uskoa aivan erilailla, keli oli mitä mainioin. Taivas harmaa, sää pöpperöinen ja tuultakin vain muutama metri. Parin tunnin kuluttua olikin jo tapahtumia melko lailla kasassa. Yhteinen tekijä niille oli se, että kalojen koko oli kaikkea muuta kuin mainitsemisen arvoista. Meidän veneeseen sentään yksi mittakala saatiin muiden tapahtumien ohella. Puolenpäivän kieppeille pidimme sääntömääräisen makkaranpaistoseminaarin, jossa jaoimme arvokkaita vinkkejä, myös kalastuksen osalta. Loppupäivä sujui melko hiljaisissa merkeissä, mutta juuri ennen auringonlaskua vielä pari alamittakontaktia saatiin kuitenkin. Hyvä päivä takana, tavallaan. Reilusti tapahtumia, mutta kalojen koko pieni. Muutama tarina kuultiin myös isommista irtipäässeistä, mutta tämän jutun kuvaan ei kelpaa kuin oheinen.

Sunnuntaina erinäisten aamuisten tapahtumien jälkeen oli kotiinlähdön aika. Muut lähtivät kohti rantaa, itse suuntasin vielä pariksi tunniksi kokeilemaan onnea. Eilisestä pelipaikasta irtosi vielä kaksi aaämmää, jonka jälkeen tyydyin itsekin kohtalooni ja lähdin kohti satamaa.

Pieni toive elää vielä tulevista viikoista kun vesi on noin 6 asteista ja pekkapoutakaan ei miinusennusteita toistaiseksi lausu. Voisikohan sitä vielä saada sitä mitä haluaa.

-Anttu