Leppoisan kelin kalastusta

Heti kärkeen pahoitteluni,että en ole saanut aikoihin tekstiä aikaiseksi riviäkään. Osittain syy menee kiireiden piikkiin, mutta pääasiassa syynä on ollut saamattomuus ja vähäiset kalareissut. Yritetään vastaisuudessa ollaahkerampia tämän suhteen.

Mennyt lauantai oli kelin puolesta varsin mainio. Ei palellut, eikä myräköinyt ja päivän valjetessa ilma haisi kalalta. Vesillä oli pitkästä aikaa älyttömän kiva olla. Hieman ennen yhdeksää starttasin laiturista mukanani Turkulaisvahvistukset Jani ja Vesku. Aikomus oli koittaa heti ensimmäisten saarien paikkoja, mutta veneitä oli jo heittämässä vähän joka niemennokassa, joten kokka suunnattiin ulommaksi. Ulompana olikin rauhallista ja kalastus mieluista. Muutaman saaren reunat heitettyämme totesimme, etteivät kalat olleet kiinnostuneet meidän pyydöistä, vaikka kaikki oli periaatteessa okei. Aika suurpiirteisesti  kuitenkin siinä asiaa toimitettiin, ja tarkempi kalastus olisi varmaankin ollut paikallaan, mutta päätettiin vaihtaa silti maisemaa.

Kymmenen minuuttia ajoa ja jälkeen oltiin taas ns. kohteessa.  Näin heti, että tuttu vene rekaa kivikon reunaa - Anttu. Ukot heittivät parhaillaan saaresta työntyvän  niemen nokan tyyntä puolta ja meille jäi tuulen puoli, jolla mieto aallokko kävi rantakiviin. Vene liukui hiljalleen kivikon myötäisesti - kuin oppikirjassa. Kelpasi siinä onkia, kun veneen ohjailuunkin riitti, kun  pikkuisen pökkäsi sormella rattia. Ensimmäiset 50m neppailtiin usein kaloja antavaa paikkaa. Hiljaista oli. Tässä kohdin yleensä käännän kurssin hyvissä ajoin lahdelman jälkeistä pientä kärkeä kohti, jonka edustalla on vedenalainen kivikasa. Hetkeä myöhemmin Vesku ylettääkin keulasta korkkaamaan kivikasan Hummelilla -ja kiinni oli.

 Alkoi vääntö. Kala meni ja me vikistiin. Enemmän tilannetta kuvasi painimatsi, kuin uimahyppykisat. Sen verran vesi kuitenkin lensi, että kalaa punnittiin tietysti jo veteen. Paksuutta vaikutti olevan, mutta pituutta ei ennätyksiin asti, voimaa kyllä riitti. Jossain vaiheessa kala alkoi tietysti väsyä, mutta haavimisetäisyydellä se piti pitkään sellaista messua, että haavin kanssa sai olla tarkkana. Haaviin se kuitenkin lopulta päätyi. Paksuutta tosiaan oli sikäli paljon, että puntaria haluttiin näyttää ensimmäisenä ja siinä tohinassa kalan pituus jäi lopulta mittaamatta. Vaaka näytti lukemia 4,4kg - 4,6kg välillä, ja lopulta päädyttiin 4,48kg lukemaan. Pituus oli oman arvioni mukaan n. 68cm ja
komea oli kala, ja muikea oli saajankin ilme. Onneksi olkoon vielä Veskulle.

Voinee sanoa, että päivä oli tässä vaiheessa pelastettu ja kalastusta jatkettiinkin mieli korkealla. Jatkettiin vielä saman saaren reunaa ja melko pian löytyikin pienempi yksilö, joka laitettiin takaisin kasvamaan. Samanlaista napuraa tuli edelleen sieltä täältä, kunnes tuuli laantui ja meri oli tyyni. Ei syönyt enää napurakaan. Reilut kaksi tuntia kesti tyyntä hetkeä, jonka jälkeen pinnan rikkoi hento eteläinen tuulenvire. Äkättiin taas yksi merenpuoleinen saari, johon vireen lisäksi kävi vanha maininki.
Saaren rannassa oli pieni kivikkoinen lahti, tai oikeammin poukama. Yletin melko kaukaa 27g Sandgrävlingen:llä poukaman edustalla olevan kiven eteen ja kolmen kammenpyöräytyksen jälkeen potki. Tiukalla päällä oli tämä kala. Se mennä viuhtoi pääosin pitkin pohjia kuin isompikin kala konsanaan. Sitä isoutta oli sitten mittanauhalla kokonaiset 59cm. Saman kiven ympärillä oli vielä useampikin kala, mutta ylös asti riepoteltiin vain alamittaisia. Tuulen vielä hieman voimistuessa kalaa alkoi tosiaan tulla kaikista vähänkin paremman oloisista paikoista, mutta kuten loppukauden trendi on -pientä. Kaloja osui joka ukolle ja saldo lienee komeasti toistakymmentä, joten siinä suhteessa pysyttiin vireessä. Viimeisellä luodolla oli ainakin pari hyvinkin eri kokoista kalaa aivan vieretysten. Samalla hetkellä kun Janilla iski alamitta, oman uistimen takana kävi järjettömän kokoiset pyörteet, mutta kala ei hipaissutkaan koukkuja. Harmitti, olisi ollut kohtuullista saada edes nähdä se.

Näin se päivä suunnilleen vierähti. Tässä iässä ei muista enää tarkasti neljä päivää vanhoja asioita ja varmaan ihan hyvä niin. Kiitos vielä Janille ja Veskulle mukavasta reissusta.

Tätä kirjoittaessa kelissä on tapahtunut harppaus talvisempaan suuntaan ja jos ennusteihin on uskominen, niin seuraavan kerran taimenuistin lentää vasta keväällä.

Hyvää alkutalvea ja Joulua kaikille. Palataan viimeistään keväällä tähän täpläkylkien ihmeelliseen maailmaan.