KALANTULO AKTIVOITUNUT KAUDEN LOPPUA KOHTI

Heti kun nuo kauheat tuulet laantuivat, kalakin aktivoitui. Vesi kirkastui kun ei enää tuuli ollut sotkemassa ja heittely oli kivaa myös kipparille, kun ei tarvinnut olla ruorissa koko ajan. Heittoihinkin sai riittävästi pituutta ja ennen kaikkea tarkkuutta.

Santtu Poutasen ja Sami Pitkäsen kanssa olimme koko viime viikon kytänneet lauantaita 24.11 iskupäiväksi, sillä kaiken järjen mukaan se olisi todella hyvä niin kelin kuin syönninkin puolesta. Sitä se olikin, myös muissa veneissä. Olin yhteydessä heti aamupäivällä Jouni Heimosen veneeseen, jossa turkulainen vieras Jani oli kepittänyt komean 4,48 kg kiloisen. Onnittelut Janille ja Jounille hienosta fisusta, ehkä he raportoivat itse tarkemmin. Iltapäivästä Jouni sai myös 59 cm merkityn taimenen + alamittoja, joten heillä oli kalojen koon suhteen parempi kuin meillä, mutta kyllä seuraava antaa lupauksia kauden loppusuoralle ja sen kuuluisan vähintään 60 cm joulukalan suhteen.

Aamu oli niin kaunis kun se marraskuun lopulla voi olla. Taimenmiehen mieli oli korkealla tuulen puhaltaessa 5 m SW ja vesi oli vielä korkealla. Aurinko pilkotti sumun ja harsoisen yläpilven lomasta värjäten kaiken maagiseksi. Fillaroin rantaan Santun kanssa Ursuitit ja paukkuliivit päällä -  näky joka on viikonloppuisin eteläisessä Helsingissä hyvinkin tuttu. Sami tuli rantaan autolla ja rupesi pukeutumaan. Nauroimme kunnon naurut kun mies kaivoi laskettelukypärän jossa oli kiinnitettynä Contour-videokamera, sen ison väsytystä varten. Itsevarmuutta ei ryhmältämme ainakaan puuttunut.

Aamupäivän heittelyt menivät meidän osaltamme mukavassa kelissä viihtyen. Uistinkokeilut loppuivat melko pian Samin saadessa juuri alamittaisen ärsyvärisellä JK:lla. Päävärinä tuntui olevan meillä oranssin ja keltaisen eri sävyt. Jatkoimme samaa rataa ja kohta Santulla samanlainen, 45 cm pirteä kaveri. Kala ylös ja vapautus, pirun tiukasti tämäkin kiinni, onneksi lähti nätisti.

Heitän itse oranssi-kulta Truttaa pienen kuohun taa peiliin: taas kiinni. Pullea kala ja tiukka tärppi, hekumoin jo isommasta, mutta mutta. Jälleen am, 47 cm. Ja ei muuta kuin cr. Sami vaihtaa Sandgrävlingenin pumu-värissä, jonka emäntä oli osannut ostaa synttärilahjaksi. Muutama heitto ja luiskan päältä viistosti uittaen hallitusti: HUI! Iso kala perässä. Tiputus. Kala kääntyy, ei ota. Saakeli, toi olisi ollut 60+ kala. Viisaita ovat isommat, nyökyttelemme tappiosta huolimatta.

Pidämme pienen kahvitauon ja ruoskimme jälleen. Heti kohta Santtu ilmoittaa kii-o! Uusi St. Croix ja herkullinen Daiwa Steez tekevät työtä käskettyä, mutta näin hienolle kalustolle 45 cm kala on liian pieni. Jälleen samat tutut manööverit. Kalaa oli koko ajan paikalla, mutta kunnon kokoiset lymyilivät jossain vaikka heitimme erilaisia paikkatyyppejä, kärkiä, kuohuja, matalikoita, rantaviivaa ja uppomatalaa.

Ajan uuteen paikkaan ja heitän Samin kanssa yhtä aikaa. Sami ilmoittaa tärpistä ja pian onkin taas pieni kala ilmassa. Ei jakseta sen kummemmin mitata, takas vaan. Heitän itse aivan rantaan, tällä kertaa Ismo Zalsan Suomenlahti-värissä. En meinaa uskoa, että 10 cm vedestä nappaa taas kala. Mutta siellä on jälleen karvan alta 50 cm ja samaan aikaan kun olen ottamassa kalaa sisään, Santtu kiljuu, että taas on kiinni hänelläkin. Samanlaiset kalat ja taas vapaaksi. Rupesi jo vähän kyllästyttämään vaikka kiva olikin väsytellä! Täytyi olla tosi tarkkana, ettei kalojen suut repeytyisi, joten kohtelu oli erittäin hellää - kuin omia vauvoja hoivaisi.

Pistin kiinni Trutan kolmipiikkivärin oransseilla pisteillä, eli kuten Santtu asian ilmaisi: ruttotrutta. Rutossa on ollut rutosti kalaa kiinni eli kova peli. Ja taas puskee samaa kyytiin: ihme parvi 45-50 cm taimenta pitkin rannikkoa, sillä muutkin veneet raportoivat samoja kokoja. Juuri kun löysään siimaa ja päästän kalan pois, niin Santtu kiljaisee, no nyt o kii! Samassa näemme pitkällä korkean hypyn ja varmasti menee 50 cm rikki, mutta ei 60. Erittäin pirteä kala iski Vekkuli-nimiseen kelta-hopea-punainen pitkulamalliin. Näimme upeita kolmois-shalkoveja, joista Kiira Korpikin olisi kateellinen ja lopuksi vielä komea pyrstötanssi ja keulan ohi syöksy. Eräs kauden upeimpia menijöitä. Sami koppaa fisun sisään ja pituus on pikaisesti mitattuna 54 cm. Erittäin nopeat liikkeet ja Santtu päästää kalan pois. 60 cm on tiimin raja ja siitä pidetään loppuun asti kiinni.

Saimme lopuksi vielä pari tukistusta ja pari rajatapausta. Sitten kello olikin jo 16 ja taivas pimeni. Kaivariin säkkipimeällä saavuttuamme tapasimme vielä naapurin Scout-partion ja heillä ollut myös alamittapitoinen päivä. Heimosen veneen köriläs oli siis selkeästi ainakin oman tietoni mukaan lauantain suurin PK-seudulta noussut ja vielä ulkopaikkakuntalaisen saamana, prkle :)

Joulukalaa edelleen väijyen.

Antti

Epilogi

Hyvästä kelistä johtuen Santtu lähti vielä omalla Fasterillaan sunnuntaina kokeilemaan, itse olin perhepuuhissa. Sain hengästyneen soiton, että pientä taas kyydissä, mutta samaan Vekkuliin oli tullut perässä 65-70 cm kala. Tuulen moinattua iltapäivällä ja metrin matalikon päältä. Ei kuitenkaan ollut iskenyt kunnolla, vain käynyt tutustumassa ja kääntynyt vauhdilla pois. Eli kyllä niitä isoja siellä on. Tarvitaan vaan sopivan rauhallinen keli, paikan oikein lukeva vavan varteen ja uistimeen ärsytys. Luomuväreillä ei meidän tiimi ole onnistunut tänä syksynä kuin pari kalaa saamaan. Siinä omat lääkkeeni alamittaisuuden tai raavaamman kalan puutteesta kärsiville, joihin itsekin tällä hetkellä lukeudun!

PS. Sami on varsin taitava fotaaja, otin muutaman ruudun häneltä tähän tunnelmapaloiksi. Kypäräkuva on itse ottamani mies-Nokialla.