Torstai on toivoa täynnä

Ja perjantai, ja lauantai - sunnuntaina sitten kaikki on ohi.
12 kalamiestä suuntaa taas perinteiselle syystaimenretkelle Helsingin edustalle. Kelit lupaavat erittäin hyvää, mutta niinkuin usein ennenkin, se ei vielä valitettavasti kalaa savupönttöön tuo. Mukana on saamamiehiä myös perhomaailmasta, joten mielenkiintoista ainakin tulee olemaan kun on hieman enemmän perspektiiviä. Jos saamme tietoliikenneyhteydet toimimaan, laitamme matkan varrelta tänne myös tarinaa, siihen asti kuulemiin.

-Anttu

Tyyni keli = huono kalakeli?

Syyskauden ensimmäinen mertsariretki meinasi tyssätä flunssaan, joka kuitenkin päihitettiin muiden poppakonstien lisäksi edellisen illan kolmen tähden tömpsyillä. Meillä oli Antin kanssa mahdollisuus ainoastaan lauantai-aamupäivän reissuun. Keliksi luvattiin tyyntä, eikä lupaus pettänyt.

Rasvatyyni meri vilisi silmissä kun ajoimme kohti uloimpia, hyviksi tunnustettuja kalapaikkoja. Emme olleet alueella yksin, rauhallinen meri houkutteli apajille myös muita hopeakyljen tavoittelijoita. Johtuen ilmeisesti syksyn ensimmäisestä reissusta, tuo ei-niin-unelmakeli, piti silti fiiliksen korkealla. Keskityimme jokaiseen heittoon kuin se olisi SE heitto. No, niitä heittoja kesti pitkälti toista tuntia ilman mitään tapahtumia. Mieleen alkoi hiipua pikkuhiljaa tosiasia siitä, että tyyni keli on tunnetusti paska kalakeli. Samalla sitä yrittää muistella entisiä vastaavia, onkohan kukaan saanut kalaa tällä kelillä? Muistin syövereistä kaivetaan tapahtumia ja kyllä on saatu kalaa, monikin on saanut. Ei se tyyni anna vielä aihetta laittaa pillejä pussiin, pitää vain kovemmin etsiä sitä kalaa - kyllä niitä siellä on.

Lähestymme kahden saaren välkköä, jossa keskellä on pieni luoto kuohuineen. Päivän ensimmäinen liikkuva vesi, heitä Antti siihen, ei siinä kalaa ole mutta näyttää niin houkuttelevalta, sanon hänelle. Siima kiristyy ja pinnassa möyrähtää, mutta Antti ei sano sanaakaan. Mitä helv..., ei sano mitään? Onko niin outo tapahtuma kun siiman päässä onkin jotain muuta kuin rakkolevää? No en sitten sano minäkään, mökötetään sitten vaan. Kelaan oman uistimeni pois edestä ja heti perään kala ottaa komean loikan. Skeptisesti kaveri tokaisee, lieköhän edes mittakala? Näen heti että kyllähän se sitä on, jatkan silti mököttämistä enkä vastaa mitään. Otan haavin esiin, kala tekee vielä toisen loikan, mutta pysyy hyvin kiinni. Rauhallinen ujutus haavin sisään, nosto veneen laitojen sisäpuolelle ja yläfemmat - jessss, asiaa, kausi avattu komealla kalalla! Onneksi lähistöllä oli Jonen porukka vaakoineen, sillä tämä 62 cm ja 2,8 kg meritaimen laittoi Antin ennätyksen uusiksi 200 grammalla ja kotonakin kiitellään myöhemmin syntymäpäiväbuffetin graavitaimenta.

Paluumatkalla moikkasimme vesillä vielä ystävää vuosien takaa. Hanskin veneeseen oli myös nostettu 57 cm kala ja joku toinenkin. Jone raportoi vielä muutamasta tapahtumasta myöhemmin iltapäivällä, joten hyvä päivä se kaikenkaikkiaan oli. Kun vielä Pitkäseltä tuli eilen multimediaviesti 64 cm / 3,3 kg kalasta, voinemme julistaa tämän syyskauden todellakin alkaneeksi - tervemenoa merelle ken kykenee!

-PB A

Ei se koko, vaan se riemu !

Lähdin tänään toista kertaa eläissäni Petterin kanssa kokeilemaan onneani meritaimen (tai ylipäänsä kalan!) pyytämiseen.Ensimmäisellä kerralla tulos jäi hivenen vaatimattomammaksi ja vain yksi noin pari kiloisen kalan karkuutus jäi siltä keikalta minulle saldoksi.

Tänään ajoimme ensiksi pikaisesti tankkaamaan ja sieltä päristelimme suoraan ulos päin. Aloitimme heittämisen paikasta, josta Petterin mukaan voi saada jo näin alkusyksystä kaloja. Illan keli ei kai ollut ihan ihanteellisin, sillä tuuli ns.väärästä suunnasta, aurinko paistoi (mielestäni varsin mukavasti) ja vesi oli matalalla ja laskenut kuulemma kovaa vauhtia koko päivän.
Tapahtumarikkaasta illasta ei Petterin mukaan näin kauniina iltana kannattanut haaveilla. Hyvällä tuurilla voisi saada jonkunmoisen kalan?
Heittelimme 4-5 paikkaa ilman minkäänlaista siiman vipatusta, minun vieheeseen tuntui tarttuvan jatkuvasti vain rakkolevää, vaikka sain ohjeistuksen heiton jälkeen kelata ekat metrit suht rivakasti.

Viimeisiä paikkoja heittäessä sain julmetulla "aloittelijan tuurilla" tartutettua kalan tyrskyn liepeiltä. Olin täysin äimän käkenä, mikä siellä siiman päässä kieppuu ja olin auliisti ojentamassa vavan Petterille, koska olin aivan varma, että kala pääsee varmasti karkuun jos alan itse sitä nostamaan. Petteri ei luonnollisestikaan suostunut jeesimään, vaan antoi ohjeita miten kalan voisi saada onnistuneesti ylös. Kala molski/ hyppeli muutamia kertoja komeasti ilmassa ja veti muutaman syöksyn ennen kuin saimme sen haaviin.

Tärisevin käsin katselin kuinka komea saalis sieltä nousi. Mittasimme kalalle pituutta 55 cm. Mutta ei se kalan koko, vaan se voitonriemu kun sattui nappaamaan kalan.

Suvi

Suvin puolesta PB Jouni

Hyviä uutisia!

Meritaimenta suojellaan rauhoittamalla jokisuita kalastukselta. Luonnonvaraiset taimenkannat ovat vaarassa hävitä vedenlaadun huononemisen ja kalastuksen takia. Inkoossa Ingarskilanjoen taimenkanta on saatu elpymään istutusten ja kalastusrajoitusten ansiosta. (Lähde: yle.fi 18.9.2011)

Lue koko juttu täältä.

Syyskausi käynnistymässä

Syyskuu 11, aurinkoa ja veden lämmöt 17 astetta. Odotukset taimenen saamiseen mitättömät,ainakin allekirjoittaneella.Oikeastaan "mitättömät" oli vahvasti liioiteltu.Lähdettiin liikeelle Anssin ja Karin kanssa vasta iltapäivästä. Ajettiin suoraan niin ulos kuin
mahdollista. Siiman päähän laitoin helmiäsivalkoista jossa harmaa piikkikalakuvio. Se näytti aika luonnolliselta, ei liian räikeä kirkkaassa vedessä ja auringonpaisteessa. Ensimmäisiä heittoja kivien viereen 2-3 metrin veteen, nopeaa kelausta ja lyhyitä pysäytyksiä. Kiinni, mitä HEL.. hopeinen kylki.. siimaa lähtee.. taimen ilmaan..taimen.. siis MULLA ON TAIMEN! Kari käyttää ammattilaisen ottein haavia ja taimen laidan sisäpuolelle. JESH!! Pituutta 57 cm ja painoa 2.2 kiloa. Ei yhtään hassumpi aloitus tälle syksylle (tai lopetus kesälle?). Täysin odottamaton yllätys. Itse sohlasin vielä jotain veneen lattialla kun yksi taimen käy häiritsemässä Karin uistinta ja kohta yksi näyttäytyy veneenkin vierellä. Muutaman paikan ja tärpin jälkeen aloituspaikasta taas taimen kiinni, tosin selkeästi alamittainen ja sekin pääsee irti. Sama uistin. käytiin kokeilemassa vielä tuulen syrjässä olevaa laajahkoa matalaa, jossa samaa kepeetä viedään taas. Selkeästi taas hyvän kokoinen ja silmäpuntaroimme sen veneen vieressä vähintään saman kokoiseksi kuin päivän ensimmäisen.

Sitä lystiä ei kuitenkaan kestänyt pitkään kun uistin irtoaa ja hopeinen häipyy nopeasti tulosuuntaansa.. Se harmitti ja olisi ollut komea kruunu illalle. Auringon laskiessa tapahtumat vähenivät ja tontilta alkoi nousemaan ahvenia. Saldo neljä 100% varmaa taimenhavaintoa ja läjä tärppejä.


--
Janne Koivisto

Suurien taimenten kesä

Enemmän vetouisteluun profiloitunut Juha Rahkonen onnistui lohireissullaan meritaimenen suhteen kiitettävästi. Hurja juna nousi veneeseen Sitinin tunnetuilta lohipenkoilta - strategiset mitat 7,1 kg ja 75 cm!

Antaa Juhan itse kertoa tapahtumien kulusta:

"Heti kamoja laskiessa jysähti ja ulointa plaanaria vietiin. Kala teki reippaan syöksyn nousten aivan pintaan ja hypyn myötä arvioimme lajin taimeneksi kokohaarukassa 4-5 kg. Kalan iskettyä toisen rajun nykäisyn painoarviota oli pakko kasvattaa. Taimen painui syvään juromaan, mikä on ehkä harvinainen tapa meritaimenen käyttäytymiselle. Hitaasti, mutta väkivahvasti kala veti siimaa ulospäin yhä syvällä puskien. Painetta lyötiin puolin ja toisin. Pisimmillään siimaa oli ulkona tuollaiset 75-80 metriä. Ylösotossa oli pientä dramatiikkaa, kun taimen kertaalleen ponkaisi haavista ulos ja teki potkurivirrassa kylmäävät viimeiset pakoyrityksensä. Toisella haavimisella kala saatiin kuitenkin laidan paremmalle puolelle".

"Vaikka pintavesi oli 19 asteen hujakoilla, iski kala yllättävän pinnasta. Plaanarissa oli raksin edessä vain 30 gramman puntti ja vapautuspituutta 40 metriä. Huppuna oli Salsan sini-kromi, täkynä iso 15-senttinen salakka. Ei houkutinlevyä edessä. Vesien lämmettyä on kalastus keskittynyt vahvasti takilapuolelle ja syvälle. Pinnan tuntumastakin voi silti jysähtää."

Perinteiset lohikisat ovat aina antaneet hieman osviittaa myös taimenkannan tilasta. Tämän kesän kilpailussa saatujen kalojen suhde taimen/lohi oli varmaankin korkeimmillaan koko 2000-luvulla. Lisäksi hienoista taimenista, jopa "kyöstikokoisista", on kuulunut tarinoita lohimiesten suunnalta. Ja pienempääkin taimenta on tullut sivusaaliina ennätystahtiin...

Todella mielenkiintoista - myös meidän heittomiesten kannalta. Syksyn alkupuolella nähtäneen julmia vääntöjä ja riemukkaita yläfemmoja. Ja toki myös katkeria karkuutuksia...

Ainakin allekirjoittanutta jännittää jo nyt.

MQ:n puolesta
PB Jouni

Meritaimenta lapista

Kesäloma jatkuu, ja taimenen perässä edelleen. Tällä kertaa auton keula suunnattiin Keski-Suomesta 600 km pohjoiseen ja kohteena oli Äkäsjoki. Saavuimme eilen illalla Hannukaisiin. Paikka on upea kaikkine puitteineen ja mökkimme Villa Lomakolon vuokraaja on todellakin nähnyt vaivaa asukkaiden viihtymisen eteen jopa yli odotusten. Melko pikaisen taloksi asettumisen jälkeen Pyry halusi tietenkin kalaan, mieluummin heti. Näin tehtiinkin, myös pappa lähti mukaan. Kala oli otillaan. Saatuamme pieniä taimenia ja harjuksia, pahin kalakuume oli sammutettu. Tehty automatka verotti matkalaisia ja kalastus päätettiin jättää vähemmälle ensimmäisenä iltana. Latasin kuitenkin vielä illalla kahvinkeittimen valmiiksi aamua varten, sillä tunne aikaisesta heräämisestä tuntui oikealta. Herään 5:30, Isä 5:40 ja Pyry 5:45, vain Anu nukkuu. Äijiä kalvaa siis joelle pääsy. Pyörimme mökissä “mukamas” hiljaa, kunnes Anukin herää hiljaiseloomme seitsemältä.

Kahdeksalta istuimme autossa ajaen metsäautotietä Äkäsjokea ylävirran suuntaan. Tien loputtua auto jätetettiin parkkiin ja laskeuduimme jyrkkää rinnettä joenrantaan. Rinne oli erittäin jyrkkä, satametrinen ja paluumatka mietitytti. Selviääkö seitsenvuotias lätkän pelaaja rinteestä vai olenko yliarvioinut pikkumiehen jaksamisen? Se jäisi nähtäväksi. Pääsimme joenrantaan ja kalastus alkoi. Anu napsi kuvia ja ukot kalasti. Tauno-pappa onnistui saamaan lähes mitallisen harjuksen, joten saalis jäi siltä osin laihaksi.

Paluu autolle alkoi ja alkoi myös armoton ylös känyäminen. Oli typerryttävää katsoa kuinka satakaksikymmentäviisisenttiä norjaa vartaloa “lentää” lähes luotisuoraa rinnettä ylös, kun me muut huilimme välillä puista kiinni pidellen. Poika katseli (ilmeisesti säälien) välillä alas ihmetellen, miksi matka voikin kestää noin kauan, kun juostakin voi?

Hikijumpan jälkeen tutkimme karttaa jokea alavirtaan. Siltaan mennessä emme silti löytäneet hyviä paikkoja, joten palasimme mökille. Teimme pikakäynnin Äkäslompolon kauppaparatiisiin, vaikka joelle oli kova polte. Palattuamme päätimme tehdä iskun kotivesille, eli mökkirantaan. Anu ja pappa jäivät tekemään tulia, kun Pyryn kanssa taas talsimme jokeen. Molemmat heittelivät hyviä paikkoja, mutta kaloja ei kuulunut. Pyry ilmoitti haluavansa tulille ja kerroin tulevani pian perässä. Pyry ei ehtinyt perille kun minulla jo kala iski. Siimaa lähti kelalta yhtäkkiä parikymmentä metriä, enkä heti oikein edes tajunnut mitä tapahtui? Jarrun ujelluksen päätyttyä tajusin, että jokapojanlohi ei tätä lippaa kyyditse. Sitten alkoi totuus selvitä. Pariin otteeseen pintaa piiskaava pyrstö kuului selvästi taimenelle, ja isolle. Taimen pysyi onnekseni pienellä alalla kosken alaisessa montussa, koska 0.20mm monofilisiimalla ei tämän kokoista kalaa juuri käskytetä. Ottelua jatkettiin vartin verran ja kuvaajakin saatiin huikattua laavulta paikan päälle. Tiukan väännön jälkeen kala väsyi haavittavaksi, mihin se ei sopinut kuin puoliksi. Kalan pituus oli 68cm ja painoa oli xxx- kiloa. Hyvässä kunnossa ovat siis Äkäsjoen taimenet voivat hyvin, eikä voi kuin todeta, että oma kesäloma on mennyt kalan saannin kannalta paremmin, kuin koskaan olisin voinut kuvitellakaan.

Koskitaimenta etsimässä

Kesäloma on alkanut ja taimenkausi jatkuu virtavesien äärellä. Tänään alkanutta hellepäivää lukuun ottamatta kelit ovat suosineet taimenen kalastusta. Pilviset ja epävakaiset kelit ovat pitäneet vedet viileinä ja taimenet ottihaluisina.

Viikko sitten otimme poikani Pyryn kanssa kuuden tunnin luvan keskisuomessa olevalle koskelle.
Varusteina molemmille kevyet avokelasetit ja pienet rasiat lippoja, sekä minivaappuja. Kasailin vielä omaa onkeani kun Pyry jo aloitteli ensimmäisessä paikassa kosken niskalla. Komeassa kaaressa lensi Lotto-lippa 7-vuotiaan toimesta kivien väliin. Muutaman neuvon jälkeen poika uittaa virranpyörteissä uistinta kuin aikamiehet. Heti alkuun huomaamme kalojen käyvän usein pinnassa ja välillä jopa korkealla ilmassa. Päättelemme kalojen olevan aktiivisia. Sitä ne totisesti olivat.

Saan oman settini kasaan ja laitan siiman päähän n. 5cm Siniselkäisen Lord vaapun. Uusi uistin ja huomaan tässä minivaapussa olevan huikea uinti. Porrasnokkalevy toimii, kuin papin toteamana, vasta ja myötämäessä. Toinen heitto niskalle ja kiven takaa ilmestyy sekunnin sadasosassa tumma selkä, viuh… ja haspelin räikkä rääkyy.
Kala viuhtoo pitkin koskenniskaa, mutta ei onnekseni ryntää koskeen, sillä 0,20mm monfilisiimalla ei ihmeitä tehdä koskessa kummoisenkaan kalan kanssa. Ottelu päättyy minun voitokseni ja ravaeväleikatulla kalalla mittaa n. 50cm. Mahtava alku.

Vaihdamme paikkaa noin 500m ylävirtaan ylemmän kosken loppuliukuun. Katson Pyrylle hyvän heittopaikan ja siirryn itse alavirtaan kymmenisen metriä. Katson pojan heittoja, joita se neppailee oikeaoppisesti joen poikki, hieman ylävirran puolelle. Keskityn omaan kalastukseen ja juuri kun käännän sangan heittääkseni, metsästä kajahtaa ISKÄ KII O! Käännän katseeni pojan suuntaan, ja näen joen keskivaiheilla veden lentävän pirstaleiksi, kun kala riuhtoo siiman päässä. Nyt tuli iskälle kiirus.

Poika ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, joten annan hänen hoitaa homman itse. Muutama neuvo jarrun kireydestä ja minne kalaa ei saa päästää, ja neuvot menee kerrankin ensimmäisellä kerralla perille. Kala kokeilee kaikki temput ylä- ja alavirtaan, mutta Pyry käskyttää kalaa juuri sopivalla päättäväisyydellä. Pieni Daiwan neliosainen vapa taipuu korkkeja myöden, kun poika vääntää sitä hampaat irvessä. Kala väsyy, ja alkaa antautua. Vielä peliä ei ole kuitenkaan voitettu. Nimittäin haavi on kahdenkymmenen kilometrin päässä ja kala on rantautettava, kuten lohi konsanaan. Kalaa rantautettaessa Pyry pakittaa ja uittaa kalan rantaveteen. Loppu jää faijan kontolle, joka sitten sählää ja tunaroi, mutta saa kalan ylös kuin ihmeen kaupalla.

Riemua riitti. Pyryn kalan pituus 53cm, painoa hyvinkin lähelle kaksi kiloa, uusi ennätys. Se on hieno suoritus mistä tahansa koskesta. Jatkoimme kalastusta ja sama meno jatkui lähes koko lupamme ajan. Savukalat saatuamme, päätimme jatkaa kalastusta cr- hengessä. Kuten sanonta kuuluu: pojasta polvi paranee, Pyry kepitti minut tällä reissulla 5-3, päälle tapahtumat ja karkuutukset. Täytyy myöntää, etten ole ollut itsekään vastaavissa koskikalastuskarnevaaleissa. Kerrassaan hieno reissu, varsinkin Pyrylle.

Seuraava koskikalastusreissu oli pari päivää myöhemmin, mutta se on eri juttu se.

Superviikko takana täälläkin

Kolmena päivänä pääsin itse kalaan menneen superviikon aikana.

Superkivojen tyyppien ja muutenkin superkivojen reissujen lisäksi muuta superia ei juurikaan allekirjoittaneelle siunaantunut (tähän laittaisin hymiön, jos sellaisia käyttäisin).

Osittain voi aina kelejä syyttää, mutta kyllä mielestäni jotain muutakin oli nyt vastuksena. Lukuunottamatta oheista Hannun saamaa 58 cm kalaa, (joka muuten tuli torstaina juuri samalla hetkellä kun Antin mainitsema sumu ja tuuli saapui), sekä muutamaa seuriota ja tökkäsyä, jäi minun reissujen saldoksi. Vedenlämmöt on vielä ihan jees, joten veikkaan, että se oikea superviikko saattaa olla vielä edessä päin (ja tähän laittaisin vinkkaavan hymiön, jos sellaisia käyttäisin).

-PB A

Smoltti päivässä pitää lääkärin loitolla

Tai sitten ei. Ennakkoon fiilistelemäni superviikko kuihtui yllättävän koviin tuuliin ja smoltteihin. Kävin kolme kertaa kalassa viime viikolla ja kaksi varmaa mittakalaseuriota, pari karkuutusta ja pari smolttia.

On se kumma kun nuo istaritankista tulleet pysyvät kaikista koukun piikeistä ja isommat irtoavat tai eivät edes ota. Olisko jo silakkatankkaus suoritettu, sillä niin laiskasti perässä tulevat taimenet uistimeen suhtautuivat.

Keskiviikkona Pasi Taposen kanssa meille kävi niin, että näin pinnassa vaurioituneen silakan, todennäköisesti taimenen puraisemana. Heittelin muina miehinä ja uistinta seurasi mitallinen kala. Vähän aikaa kala tuli uistimen ja silakan välissä kunnes teki päätöksen aidon evään puoleen...

Viikko 22 on taimenenkalastajan superviikko Suomenlahdella

Melko leveästi sanottu. Minulla on kuitenkin pointtini ja vanhat aikakirjat tukenani. Innostuin lauantaina vertailemaan keliä ja vanhoja kalapäiväkirjoja (silloin kun niitä vielä pidin), ajoilta jolloin kävin käytännössä joka päivä toukokuussa taimenta heittämässä. Olen itse Lauttasaaresta kotoisin ja vesille pääsi aina 5 minuutin varoitusajalla. Tämä jakso oli 1997-2002.

Merkintöjä löytyi toukokuussa erittäin paljon aina silloin kun oli ollut kylmää ja sen jälkeen lämmin ja tyyni jakso. Vesi ollut ennen lämpöjaksoa noin 5-6 astetta ja sen jälkeen noussut 8-11 asteeseen. Silakkaonkijoiden määrä Lauttasaaren sillalla on myös tarkastelujakson aikana aina ollut suuri.

Toukokuussa on siis usein ollut ns. superviikko, mutta sen ajoittuminen on ollut hyvin usein paria viikkoa aiemmin kuin nyt. Kaikki ennusmerkit näyttäisivät että viikko 22, siis tämä viikko olisi tuo maaginen superviikko. Vesi on nyt vielä juuri tuon 5-6 astetta, piilevä poistunut, tuulet mietoja ja päivät lämpimiä, silakkaa on nyt todella hyvin ja kalat aloittavat tankkauksen loppuhuipentuman. Juttelin vielä vanhojen Larun taimengurujen Sampo Hirvosen ja Janne Niinin kanssa ja hekin olivat samaa mieltä että nyt kannattaa keskittää kalastusta näihin päiviin.

Nyt siis vesille niin paljon kuin sielu sietää ja blogi täyteen pönörapsaa!

Vanhaa maininkia ja pirteitä kaloja

Keväinen meritaimenenpyynti on ollut allekirjoittaneelle aktiivista vesillä oloa pääkaupunkiseudun suunnalla muutaman viikon ajan. Haastetta on ollut riittämiin, siitä on pitänyt huolen navakat tuulet vuoroin idästä ja lännestä. Lisäksi monella "varmalla" luiskalla on odottanut verkkojata, joten uusia paikkoja on saanut ilokseen piiskata. Vesi on nyt kiertänyt huolella ja samalla jäähtynyt pinnasta 6-8 asteen tuntumaan, mikä on luultavasti passivoinut kalan.

Varovaisia tärppejä on tullut harvakseltaan mutta lupaavasti muutama vauraampi kala on käynyt pyörähtämässä uistimen perässä. Ruoasta ei ole taimenella pulaa, sillä aukoilla seilaa melkoisia silakkaparvia. Toinen huomio on se, että kalakelit ovat olleet yllättävänkin viileitä, mikä antaa merkkiä siitä, että kausi jatkuu juhannukseen ja jopa ylikin.

Viime lauantain täsmäkalaretki kotivesille antoi merkkiä jakson vaihtumisesta parempaan päin. Kalapäivä käteltiin normaalia nopeammin, jotta ehdimme valmistautumaan illan mestareiden liigan finaaliin. Kelikin alkoi nousta klo 14 jälkeen, joten taktiikka oli heittää paikat tarkasti ennen keliä. Saimme muutaman varovaisen tukistuksen ja Antti Z pääsikin viimeisessä heittopaikassa pitelemään kalaa siimassaan hetken verran. Yhteinen nimittäjä kalatapahtumille oli luomusilakka ja syvien kulkuväylien läheisyys.

Barcelona voitti ansaitusti ja sitähän piti juhlistaa..Sunnuntaiaamu valkeni sateisen harmaana, kuten olotilakin. Merellä rullasi vanha maininki lounaasta ja tuuli oli moinannut. Tarkoitus oli lähteä raittiseen ilmaan merelle nauttimaan päivästä ilman paineita kalasta. Mereltä tuli viestinä Antin vahvistus muuttuneelle kelille, joten pyörän selkään ja satamaan. Ensimmäisessä heittopaikassa maininki rullasi upeasti ulkomatalikon kiville muutoin tyynessä vedessä. Taivaanranta oli violetinsumuinen kuten kalakelillä pitääkin olla. Eipä aikaakaan kun taimen kävi puremassa silakkaTruttaa mutta edelleen varovasti ja kadoten takaisin kuohuihin. Muutama paikko perään mutta ujo kala ei näyttäytynyt uudelleen. Kävin välillä hakemassa lisää tulivoimaa rannasta, sillä veljeni Juha on toiminut jo pitkään amulettinä meidän porukan molemmissa veneissä. Siirryimme heittämään erään luodon makoisan pitkää luiskaa, joka työntyy kohti syvää silakkaränniä. Keli pysyi erittäin hyvänä ja tarjoili välillä pientä tihkua. Annoin Juhalle varman vinkin kaivaa pakista Ismo Zalsan lyijysilakan, jolle oli tullut tapahtumia viikonlopun aikana.

Toinen heitto ja pam - kala ryntää täysillä kohti venettä ja ponnistaa korkealle ilmaan. Loppu on kaikille tuttua hidastettujen filminauhojen tarinaa..taimen viskoo päätään ilmassa ja uistin sinkoaa irti. Hiljaisuus valtaa veneen hetkeksi, muutama paikko perään mutta ei samaa kalaa saa iskuun moisen tärpin jälkeen. Kalaa on kyllä saletisti paikalla, joten vaihdan nopeasti legendaariseen uppokatkorapalan värissä ambulanssi ja heitän kyttäyskiven ja luiskan väliin. Kelaan muutaman vedon sisään ja kala on kiinni mutta taas varovasti ja kadoten syvyksiin. Uusi heitto perään ja nyt rapalaa viedään huolella. Siimassa on todella virkeä kaveri, joka laittaa spurtin kohti venettä. Kampean siimaa hulluna sisään ja pysyn kyydissä mukana. Muutama kunnon loikka ilmaan, jotka saan vaimennettua painamalla vapaa veteen. Huomaan, että kala on kiinni todella heikosti peräkoukun yhdestä väkäsestä. Nyt ei auta enempää nauttia väsytyksestä vaan kala uitetaan haaviin vauhdilla. Terhakka taimen 53 cm päätyy luomuna illallispöytään. Kutsuin myös veljeni maistamaan herkkua mutta hänellä oli selvästi muut mielessä. Vaihdoimme vielä heittopaikkaa ennen kotiin lähtöä, jossa Juha laittoi viimeiseen heittoon kaiken peliin: keulamies kommentoi löytäneensä hienon uuden luiskan viimeiselle heitolle. Uistimiseksi vaihtuu luottopeli Ismo. Laitoin jo oman vavan kuljetuskuntoon kun keulasta kuuluu Kii-o!! Tämäkin kala tietää miten laitetaan väsyttäjän pulssi korkealle, kunnon spurtti kohti venettä ja ilmaan. Kala suihki menemään veneen alla ja välillä vierellä. Pysytellen kuitenkin syvällä haavin ulottumattomissa. Välillä kala hakee vauhtia kauempaa ja ryntää täysillä kohti venettä. Fasterin kylki soi kuin kongi merkiksi uudesta erästä kun kala täräyttää ilmassa veneen kylkeen. Ihme että pysyi edelleen kiinni! Nyt tulee paikka ja haavi heilahtaa.

Kala on kyydissä ja ylävitoset nousevat voiton merkiksi. Melkoinen ottelu 55 cm sarjalaiselta. Kala ansaitsi nöyrän kiitoksen saajaltaan. Pelipaikoilla olisi varmasti ollut muitakin kaloja sulattelemassa ja pyytämässä silakkaa. Päätimme jättää paikat rauhoittumaan ja panostaa tähän alkaneeseen viikkoon, josta saattaa tulla kelin suhteen oikea superviikko taimenfanaatikkojen iloksi.

Santun puolesta Antti Z

Meritaimenen perässä kannattaa ajaa pidempäänkin

En ole jaksanut kirjoitella tänä keväänä saamistani alamitoista, sillä niitä on sattunut kohdalleni (jälleen) liikaa. Onneksi on kuitenkin perinteinen kevätsafari, joka tänä vuonna ajettiin Kabbölestä Helsinkiin 20-22.5. Ensin kiitokset Hannu Rinkiselle veneen vetoavusta etukäteen Kabböleen sekä Tommi Lehtoselle kyydityksestä perjantaina. Näin pääsimme ajamaan suoraan Kaivopuiston satamaan!

Perjantaina suuntasimme noin 19 jälkeen heti Kabbölen hauelta haisevista sisälahdista ulkosaariston laitaan itselleni varsin tuntemattomille paikoille. Tuuli oli varsin kova edelleen aikaisempien päivien tapaan, onneksi se puhalteli kuitenkin laantuvasti ollen noin 9 m/s SW. Heittelimme alueen uloimpia saaria ja kärkiä sekä vedenalaisia luiskia, sillä uskoin että kala olisi irti rannasta silakan perässä. Emme kuitenkaan saaneet perjantaina parin tunnin kalastuksen aikana tapahtumia, joten oli aika laittaa leiri pystyyn Sandön saaren pohjoispään laguuniin. Ja mikä paikka se olikaan, aivan kuin Yyterissä ja suoraan itselleni tuttujen pelimestojen keskellä. Aamuksi oli luvattu vielä mukavaa 5 m/s W keliä, joten ei harmittanut vaikka ekana iltana jäimmekin saaliitta.

Aamulla heti liikenteeseen kun tuuli oli virinnyt. Jotkut mestoista oli motitettu mökkiläisten verkoilla, mutta onneksi ns parhaat paikat olivat vielä auki. Kokeilin itse Trutan sijasta uutta Sebilen käsialavaappua, jossa oli sisällä hileöljyä sekä kuulia. Uistin oli todella eloisan näköinen ja vajosi hienosti. Tommikin kokeili vaihteeksi Kinetic Saltyä värissä Green Sardine, se heläytti upeasti kylkeään täydellisessä auringonpaisteessa.

Parin heiton jälkeen Sebileen tulee tärppi ja alamitta. Hyvä! Peli auki heti. Heitin uudestaan ja kiven takaa pujahtaa isompi kala, se ui hetken perässä kirkkaassa vedessä ja pysäytän. Kala jää paikalleen eikä ota ja kääntyy samantien takaisin. Perhana että ei ottanut, arviolta noin 55 cm. Siirrän venettä seuraavaan kohtaan ja rannasta tulee noin 50 cm syvyinen hylly, joka laskeutuu 2,5 metriin kivipohjalle. Mahtava paikka ja Tommi myhäilee heittäessään keulasta nappiheiton kahden ison kiven väliin. URP!!! Vapa niiaa ja miehen posket pullistuvat, onko Tellus?

Ei ole, vaan jämerä taimen. Hienoa, 3 heittoa ja 3 tapahtumaa. Kelaan äkkiä oman uistimen pois ja autan haavimisessa. Kala tulee pintaan ja ravistaa päätään niin että vesi roiskuu. Hekumoin, että menisikö 3,5 - 4 kg luokkaan. Pituutta on ainakin reilusti. Joka tapauksessa näyttävä menijä ja taas lähtee siimaa. Kala ui päättäväisesti pitkin pohjia ja aina kun yritämme saada sen haavittua se sukeltaa. Noin 10 minuutin väännön jälkeen Tommi uittaa kalan veneen viereen ja se kääntää jo kylkeään väsyneenä - ojennan haavin ja siellä lepää! Yläfemmat ja pappi kumahtaa niin että Pellingin yrkesfiskareilta menee kahvit väärään kurkkuun. (Terveiset vaan Jörgen Kellgrenille ja Martin Tillmanille)

Ja sitten punnitus ja mittaus. Pituutta on 65 cm ja paino yllättävän vähän 2,95 kg. On tullut saatua 65 cm kaloja, jotka ovat painaneet melkein 4 kg. No, upea kala joka tapauksessa. Tästä on hyvä jatkaa ja illalla savupönttö saisi täytettä! Veden lämpö oli 7,7-9,3 astetta.

Jatkoimme heittelyä hyvinkin hengettömän luodon ympäristön luiskilla. Heitin oikein pitkän heiton myötätuulessa pieneen kärjen alaiseen tummaan kohtaan. Millisekunti siitä kun uistin osui veteen pohjasta syöksyi erittäin äkäinen taimen ja oli samantien ilmassa! Mitallinen varmasti, noin 55 cm jälleen. Kala ui kohti venettä ja kelaan hulluna. Onneksi pysyy vielä. Tommi ottaa haavia valmiiksi ja taas mennään. Näin pieneksi kalaksi tässä on uskomaton energialataus. Siima viistää veden pintaa ja kala on taas ilmassa. Siitä samantien kohti venettä jälleen ja haavin lähelle. Ei voi haavata, hulluna virtaa vielä ja nyt torpedo kiertää veneen keulan kautta perään 270 astetta noin sekunnissa.

Nopein näkemäni meritaimen koskaan. Haukomme happea kun kala menee täysillä. Joudun hyppäämään penkin päälle jotta voin hallita kalaa ja nyt uusi kikka kalalta taas: tynnyriuinti. Tämä onkin viimeinen hetki kun kala pysyy koukussa, pyörähdys ja karkuun. Huh huh. Olisin joka tapauksessa päästänyt kalan koska ei olisi säilynyt hyvänä kun oli jo yksi valmiina eikä kaikkea jaksa syödä. Harmitti silti kun ei päässyt mittaamaan pituutta.

No, jatkoimme taas mättämistä ja kohta jälleen kala kiinni. Tämä oli selkeä alamitta. Ei aiheuta toimenpiteitä. Siirrymme naapurisaaren länsireunaan luiskille, jotka upeasti muljuivat kirkkaassa auringonpaisteessa. Heitän tällä kertaa SateenkaariTrutan ja kala perässä. Tommi havaitsee sen ja paikkoheitto. Tulee taas perässä ja iskee...nopea paukku ja irti. Arvioimme sen noin 2 kg kalaksi. Heitämme saman paikan vielä uudestaan, mutta muita ei ilmene yhtä nähtyä kolmipiikkiä lukuunottamatta.

On aika siirtyä länteen. Olemme valinneet kalapaikat silakan sisääntuloreittien varrella olevien saarten mukaan eli siellä missä on avomereltä työntyvä syvä ränni. Näitä paikkoja voi jokainen tähän aikaan taimenta haluava katsella, sillä kokemus on osoittanut taimenten tulevan samoille paikoille aina uudestaan silakan perässä.

Lähestymme Pellingin alueen länsireunaa ja heitämme avomeren laidan paikkoja. Täällä alamittaisen havaintoja ja tuulen nousua. Ennusteessa oli noin 7-8 m/s, mutta nyt meinasi lähteä lätsä päästä. Ajamme Tunnholmenin kulmaan, jossa tuulee niin, että ei kuule enää mitään. Veikkaisin itse tuulennopeudeksi noin 15 m/s ja ylitettävänä oli koko Äggskärin selkä. Ei näin. No, onneksi vene oli kunnostettu tehtaalla viime syksynä, joten ei muuta kuin tuulta päin. Otin suunnan Emäsalon luotsiasemaa kohti ja pidimme sitä oman Kap Horninamme. Keli oli ihan järkyttävä: suoraan vasta-aaltoon ja potkuri pieksee ilmaa joka toisella aallolla. Ei helvetti tätä kukaan jaksa ja vähensin vauhtia noin 10 solmuun. Nyt taas joka toinen aalto tuli sisään...no Ursuitit ja paukkuliivit päällä klaarasimme. Törkeä keli ja sekoitti taas vedet eli peli meni ihan uusiksi.

Majoituimme erääseen retkisaareen ja laitoimme teltan valmiiksi ja lähdimme Kaunissaareen saunaan, jossa Poutasen kalaveljet odottelivat. He olivat tulleet Stadista meitä vastaan. Olipa ihana mennä kunnon löylyihin äskeisen paukutuksen jälkeen ja pari olutta teki kauppansa! "Shaken, not stirred"...

Iltapuhteena olikin sitten neljään pekkaan tuhota luomulampaan paistia, luomunaudan sifiä, ruotsalaisia uusia perunoita sekä illan kruununa savutaimenta rannassa savustettuna. Palan painikkeeksi savuista mallasviskiä ja piipullinen. Koko jengi oli ihan euforiassa eväistä sekä hienosta kalapäivästä. Saunanraikkaana olikin mukava pujahtaa makuupussiin.

Sunnuntai lupasi kelin puolesta paljon. Vieno tuuli henkäili lounaasta ja vesi oli pysynyt sopivalla korkeudella. Heitimme todella monta paikkaa ennen kuin saimme eräästä kulmasta alamittaisen, todella vauhdikas tämäkin. Jatkoimme heittelyä vailla saalista eivätkä muutkaan tapaamamme veneet saaneet mitään. Olisiko myrsky sotkenut veden? Ainakin se oli vahvasti kylmentynyt noin 7 asteen keskilämpöön ja kylmin paikka oli hyytävät 5,4 astetta.

Tiputin Tommin vielä Hevossalmessa pois ja jatkoin itse parille Stadin edustan paikalle. Vesi oli kirkastunut vihdoin täälläkin ja heittelin SateenkaariTruttaa. Ruoskin mestoilla noin puoli tuntia saamatta tärppiäkään ja ajattelin jo luovuttaa. Menin kuitenkin vielä viimeiselle luiskalle ja heitin aivan luiskan päälle matalaan. Pam! Todella tiukka tärppi ja hekumoin jo kunnon kalasta, sillä se menee pinnan alla. Pian se kuitenkin hyppää ja näyttäisi olevan alamitta. Hirveä kiukkupussi ei halua tulla ylös millään ja siimaa lähtee. Raivopäissään se kuitenkin ui suoraan ojentamaani haaviin ja koppaan sen ylös. Mittaus osoittaa 44 cm - tack och adjö.

Ajan rantaan julistan Safarin päättyneeksi. Vedenlämpöjen mukaan saamme nauttia varmasti vielä kesäkuun puolella näiden upeiden kalojen pyynnistä!

Frutti di Mare

Frutti di Mare – Meren hedelmiä. Niitä ne meritaimenet on, ja niitä siellä myös on.

Suomen mahtavan MM-lätkävoiton jälkifiiliksissä suuntasimme eilen töiden jälkeen Kauppatorin sijaan merelle kohti paratiisia. Tai siltä se ainakin kelin puolesta heti tuntui - taivas oli puolipilvinen ja tuulta noin 3–4 ms. Vedenkorkeuskin reilusti ylempänä kuin viikkoa aikaisemmin. Satatuhatta ihmistä torilla näkyi arvatenkin myös merellä, jossa ei ollut lisäksemme ristin sielua.

Puolen tunnin heittelyn jälkeen olikin tärppi jo tosiasia. Kelaus löystyi tyhjäksi, kunnes kiristyi voimakkaasti. Kala vouhkasi ympäri venettä loikkien ilmassa toistakymmentä kertaa, olipa pitkästä aikaa upeaa kohdata virkeä ja hyväkokoinen vastus. Paino jää taas arvaukseksi, mutta kolmosen jommalla kummalla puolella tuhti kala oli ja pituutta asialliset 63 cm. Puolen tunnin päästä saimme toisen, myöskin todella innokkaan, puolimetrisen kaverin joka jäi sitten illan viimeiseksi kontaktiksi.

Kotimatka kohti auringonlaskua taittui juhlallisesti satojen Hornetien saattelemana (kunnes heräsin ja totesin niiden olleen sittenkin vain lintuauroja...)

-Anttu

On se vaan niiiin siistiiii

Etenkin silloin kun homma onnistuu. Eilen lähdettiin töiden jälkeen etsimään mukavampaa arkea mereltä. Melko pitkälle sai rannasta ajaa ennenkuin veden väri kirkastui siedettäväksi. Jos se ei niinkään kalantuloon vaikuta, mutta ainakin isosti fiilikseen heitellä sitä uistinta. Kyllä kirkas kala on kivempi kirkkaasta vedestä saada.

Noin tunnin heittelyn jälkeen saavuimme hyväksi tunnustettuun "poteroon", lauantaina tosin emme kalaa paikasta saaneet. Nyt saimme. Hieno taimen kävi kopauttamassa Truttaa ja pyörähti veneen vierellä näytiksi. Yksi tyhjä heitto välissä ja seuraavalla hanakasti kiinni. Väsytyksen jälkeen kala onnellisesti veneen laitojen sisäpuolelle ja mittaustulos 71 cm. Puntari oli rikki, joten arviopohjalta menee painon veikkaus, sanotaan 4 kg +-200 g - komea kala jokatapauksessa. Parinkymmenen minuutin kuluttua samassa paikassa oli vielä tuplaseurio, mutta ei ottanut kiinni. Meri tyyntyi tämän jälkeen lähes pläkäksi ja tapahtumat loppuivat siihen.

Tänään uutta matoa koukkuun, eivaan uutta Truttaa siiman päähän ja kohti uusia seikkailuja. Eiliset tapahtumat ja lauantain pari pienempää kalaa, plus muiden uutiset antavat hyvää uskoa tulevaan. Uskon että parhaat ajat ovat vielä edessäpäin, joten koukut nyt teräviksi ja kokka kohti kevättaimenia.

Kireitä siimoja kaikille!

-Anttu