Haukka kunnostettu

Sain Haukan tehtaalta takaisin ja korjauksia oli tehty mittavasti, osa takuuna, osa omalla kustannuksella.

Perälauta oli kokonaan vaihdettu ja uusia vahvistuspalkkeja oli hitsattu tukevoittamaan perää. Lisäksi uusia kolmiotukia oli sijoitettu pitkin runkoa, joten sen pitäisi kestää entistä paremmin kovat iskut. Lisäksi peräosan kaikki pultit oli tiivistetty uudestaan ja itsetyhjentyvyysputket oli myös tiivistetty. Vuorokauden jälkeen veneeseen ei ollut tippunut tippaakaan vettä entisen noin 5 litran sijaan.

Kaiteet oli kiinnitetty nyt kolmella popparilla per kiinnike ja keskimmäinen oli vielä rosteria. Tämän luulisi kestävän ainakin yhden kauden. Kumilista oli vaihdettu omalla kustannuksella harmaaseen ja kuskin penkki kiinnitetty jämerästi.

Ehkä suurin muutos on se, että koko valkoinen kansi oli vaihdettu (ei pulpettia). Olivat huomanneet että varsinkin peräosassa oli paljon halkeamia ja kannen irroitus rikkoi sitä vielä lisää, näin ollen iskivät kiinni vielä uuden kannen valkoisena sillä ensi vuoden malleissa ne ovat harmaampia. Uudessa kannessa mm ankkurilaatikot ovat pienempiä kuin ennen, mutta niissä kummassakin on jousi sekä kunnon vedenpoistoventtiili.

Koeajossa koko paatti tuntui huomattavasti entistä tukevammalta ja huiputkin kirjattiin 34,2 solmua entisen 32,7 sijaan. Yksi moka oli sattunut: kun moottori oli asennettu uudestaan, niin kaasuvaijeri oli jäänyt liian kireälle, joten kone huutaa tyhjäkäynnillä 2000 rpm...ei mitenkään hyvä homma mutta saan sen onneksi kuntoon itsekin.

Nyt on sitten varsinainen hybridi laiturissa: vm 2010 kansi ja kumilista sekä vm 2006 runko vahvistettuna ja vm 2006 ohjauspulpetti ja penkki. No, ainakin uskaltaa lähteä syksyn moukariin luottavaisin mielin.

Ai niin, trailerini laakerit ja jarrut olivat ihan loppu. Ne vaihdettiin myös omalla kustannuksella, joten nyt kehtaa taas vedellä.

Haukka tehtaalla korjauksessa

Elokuu on ollut perinteisesti merikalastuksessa ns. rospuuttoaikaa. Toki kuhaa tulisi ja varmasti haukeakin saisi, mutta ei oikein innosta lähteä sinilevähippuiseen yli 20 asteiseen veteen kalaan.

Siksi elokuu onkin hyvä kuukausi kaluston kunnostamiseen. Havaitsin keväällä rakkaassa kalakaverissani Silver Hawk vm 2006 outoja halkeamia peräpeilin tukipalkeissa. Lähetin kuvat tehtaalle ja sieltä tuli samantien vastaus, että vene heti korjaukseen kun mahdollista. Kevättaimensesonki puski kuitenkin päälle ja siirsin korjauksen elokuulle.

Eilen vein veneen puolimatkaan Ähtäriä ja tapasin samalla Martti Haapaniemen Silveriltä. Oli siinä miehellä ihmettelemistä kun näytin missä vika oli. Ei ollut kuulemma koskaan ollut moista vikaa missään. Tehdaskin odottaa innolla mitä tuleman pitää. Näin ollen vene on nyt Ähtärissä, jossa siitä poistetaan koko lujitemuovikansi ja runko tarkastetaan ja korjataan perusteellisesti. Hieno asenne tehtaalla - pitävät asiakkaista huolta!

Tein lisäksi listaa muista korjauksista, jotka ovat tulleet matkan aikana. Korjaukseen menivät: kaiteet (jotka aina löystyvät), kuskin penkin kiinnitys (puuruuvit ehkä vähän könö viritelmä), laatikostojen popniittaukset (kolisevat niin pirusti kun ovat löystyneet).Kuten ehkä tämän blogin lukijat tietävät, meikäläinenhän kalastaa kelissä kuin kelissä joten vene on kovassa käytössä avovesikauden ajan. Toki ajan siististi eikä mulla ole mitään intoa loikkia, mutta välillä aallot vaan heittävät aikamoisesti!

Lisäksi omalla kustannuksella tilasin vielä uuden kumilistan kylkeen. Tärkeä juttu vielä, jonka Martti huomasi oli se, että trailerini laakerit olivat pettämässä. Ihmettelinkin kun vähän ennen tapaamispaikkaa traikku alkoi vetelemään, ilmeisesti laakerit olivat matkansa päässä. Vaihtavat nekin tehtaalla - kiitos! Ja hienoa ettei sattunut mitään onnettomuuksia.

Nyt sitten vaan odottelen tehtaalta soittoa milloin työkalu on taas kunnossa. On hienoa lähteä syyskauteen kunnostetulla veneellä. Kyllä se keli onneksi kohta rupeaa pakolla viilenemään!

Silakkaa todistetusti paljon

Silakan määrä on puhuttanut meritaimenen kalastajia Suomenlahdella tänä keväänä paljon. Moni on arvellut että silakan määrä on ollut kasvussa. Mitään virallista tutkimustulosta en ole onnistunut hankkimaan, mutta käytännön näköhavaintoja kyllä.

Moni kaverini harrastaa harppuunalla tehtävää sukelluskalastusta ilman pulloja, joka on ainakin allekirjoittaneen mielestä aikamoisen hurjaa touhua. Olen ollut heihin yhteydessä viime aikoina kysyäkseni havaintoja pinnan alta ja he ovat kertoneet valtavista silakkaparvista, jotka ovat uineet suuaukkojen ympärillä.

Näköhavaintojen mukaan parvet ovat olleet samankaltaisia kuin pikkukalaparvet luontodokumenteissa, valtavia hopeanhohtoisia massoja. Esimerkiksi Helsingin edustalla Suomenlinnan ulkopuolella oli havaittu jättimäisiä silakkaparvia liikkeellä ja samoilla vesillä oli myös havaittu paljon ahventa ja pieniä taimenia, istutuskokoisia siis.

Tämä antaa odottaa syksyltä paljon, jos kalat pääsevät tankkaamaan pitkin kesää hyvillä saaliilla.

Kevätkauden päätös 6.6.

Lähdimme Santtu Poutasen ja Sami Pitkäsen kanssa eilen vihoviimeistä kertaa tämän kevätkauden aikana taimenen perään merelle. Kavereilta kuullut raportit eivät luvanneet hyvää ja vaikka vesi onkin kylmää ja kirkasta, niin silti kalat ovat tuntuneet hävinneen jonnekin. Samaa saagaa oli meidän sunnuntai-illan tarjonta.

Vedenlämpö oli Kaivarissa 9,8 astetta ja ulompana 10,5 - 12. Kaiku näytti silakkaa tai muuta pientä kalaa varsin paljon ja vaikka vesi olikin hieman laskussa, niin pinta oli kivasti rikki ja iltaa kohden valon määrä vähenisi.

Tuloksena meille 1 ahven tai pieni taimen joka seurasi Truttaa, jossa koukkuun jäänyt kolmipiikki. Lisäksi Santtu sai ihan näyttävän kokoisen ahvenen hieman ahventa jäljittelevällä Trutalla. Sami keskittyi ansiokkaasti kuvaamaan ja kuvana onkin hänen ottamansa huikea saaliskuva allekirjoittaneesta.

Mielestäni hellejakso jakoi homman kahtia. Ennen hellettä kalat käyttäytyivät jotenkin normaalisti, mutta hellejakson jälkeistä seurailua yms. en muista moneen vuoteen olleen. Uskomattoman passiivisia kaloja. Veikkaan, että tuhti määrä silakkaa on tehnyt taimenista yltäkylläisiä eivätkä ne ole enää kiinnostuneet uistimista. Kalat ovat ilmeisesti siis poistuneet ulapalle palatakseen sieltä taas syksyllä. Toivottavasti silloin ovat hieman nälkäisempiä. Omat tilastoni: 6 täyttä päivää ja 4 iltaa kalassa. Ylös asti 1 mitallinen, 3 alamittaa ja kymmeniä havaintoja/tärppejä/karkuutuksia.

Vaikeaa on

Taas tuli lähdettyä kalaan viikonloppuna. Lauantaina puhelimeni pirahti klo 10 ja soittaja oli Pasi Taponen, joka oli kaverinsa kanssa taimenessa. Olivat kuulemma karkuuttaneet "kyösti"-luokan kalan juuri...eli kyllä siis isoja on paikalla edelleen, valoin uskoa itseeni sunnuntaita ajatellen.

Olin sopinut Santtu Poutasen kanssa lähteväni sunnuntaina puolilta päivin ja tarkoitus oli heittää koko päivä. Tuuli oli onneksi oikeasta suunnasta, lounaasta, mutta varsin navakka, noin 8-9 m/s. Tämä ajaisi meidät siis heittämään pohjoisen ja idän puolen kärkiä sekä vedenalaisia luiskia.

Heti kalapaikoille saavuttua huomasimme, että vesi oli ihan älyttömän kirkasta. Viime maanantain kuravellistä ei ollut enää mitään jäljellä. Näkösyvyyttä oli tyynissä paikoissa jopa 4 metriä, joka on kyllä huippua. Vedessä ei siis ollut mitään vikaa, kuten ei lämpötilassakaan. Mittasimme päivän aikana 7,7 - 11,6 astetta taimenpaikoilla, joka ainakin kertoo sen, että lämmön puolesta kalat eivät ole hävinneet mihinkään. Tuo lämpötilahan pitää taimenen kaikkein aktiivisimpana.

Kirkas keli vaatii varovaisuutta kalamieheltä ja ensimmäinen parituntinen meni vailla tapahtumia. Siirryimme erään saaren länsikärkeen johon tuli kova maininki, koitimme rikkoa sääntöä ja heitimme tuulen puolta. Oho! Kala iskee Santun "Taika-Jim" väriseen Truttaan, jossa noutajan toinen puoli on kuparikultainen. Eipä ole kovin iso, noin 25-30 cm smoltti. Kala päästetään nopeasti takaisin. Harmi, että ne pienet aina pysyvät...

Jatkoimme eteenpäin ja ajoimme erääseen paikkaan, jossa lounasmaininki kiertyy idän puolelle ja pumppaa vettä sisään isoon lahteen, jossa paljon kiviä ja luiskia. Tämä on eräs vakiopaikoistani. Liu'umme idän puolen pitkää reunaa, kun keulasta sanotaan, että taisi joku kopaista. Heitän itse myös samaan kohtaan ja sateenkaari Truttaa tönäistään. Ei muuta. Uusi liuku ja nyt kala seuraa, kokoa oli vaikea nähdä, mutta Santtu arvioi sen mitalliseksi. Ei ota.

Vielä kolmas liuku ja vaihdan Trutan värissä Suomenlahti. Uistin jää pohjaan kiinni ja kelaan leväistä uistinta pois erään kiven vierestä kun kala iskee noin puoli metriä ohi. Vaikutti pikemminkin siltä kun se olisi häätämässä tunkeilijaa kuin iskemässä kiinni. Turhauttavaa. Olen tänä keväänä nähnyt todella paljon vastaavaa (vrt safaritarina).

Kova tuuli jatkuu vielä yltyen 10-11 m/s tasoon ja kalastus on entistä vaikeampaa. Välin 18-20 heitämme vailla tapahtumia, kunnes lähdemme kohti kotia. Aurinko alkoi jo vähän painumaan klo 20.30 kun heitimme kotimatkalla olevan saaren itäpäätä. Käännän veneen ja Santtu linkoaa Raita-Paatajan hieman räikeämpänä kuin perusversion. Vapa nykähtää ja mies sanoo pelästyneenä: kova tukistus. Jes. Jotain elämää. Liu'umme mestan vielä varmuudeksi kolmeen kertaan, mutta muuta ei tapahdu erästä epävarmaa täräystä lukuunottamatta.

On kyllä ollut perhanan tiukassa tänä keväänä kalan ylössaanti. Itselläni yhteensä 6 koko päivää ja 3 iltaa takana. Saaliina yksi mitallinen ja 3 alamittaa sekä yli 30 tärppiä/karkuutusta/seuriota. Uskomaton määrä nähtyjä kaloja siis, mutta ottihalut olleet heikkoja. Ilmeisesti kaloilla on niin paljon ruokaa ettei uistin kiinnosta tai sitten käsialani on kertakaikkiaan huono. Vesi on onneksi vielä kylmää, joten uskoisin kauden jatkuvan vielä noin 2 viikkoa. Keskitänkin nyt kaiken ajan iltakalastukseen, enkä lähde turhautumaan päivällä mikäli on aurinkoista. Takaisin Kaivarissa näemme vielä miehen kävelyllä vaimonsa kanssa ja kaveri huikkaa "Onko kyöstejä kyydissä?" Tekijämies ilmeisesti kun ilmoitti menevänsä vasta hämärän tullen...

Sunnuntaina alamittaa ja maanantaina myrskyä

Viime viikon uskomaton helle helli kyllä muita paitsi meritaimenen kalastajia. Tuuleton sää yhdistettynä yli 25 asteen lämpöön teki etenkin loppuviikosta kalastuksen todella vaikeaksi. Kuulin niin monta MP-raporttia viikolla, että ei huvittanut mennä kalaan. Ajattelin, että tähtään sunnuntai- ja maanantai-iltaan.

Sunnuntaina oli todella vaikeaa ja vesi täynnä siitepölyä sekä levämuhjua. Illalla tuuli tyyntyi täysin noin klo 20, jota ennen sain yhden pienen 46 cm alamitan. Katsokaapa kuvan veden väriä - ihan kuin kesällä!! Alamitan lisäksi yksi kala seurasi heti perään keulamiehen uistinta noin klo 19.30 mutta muita tapahtumia ei ollut. Mukavaksi lopuksi saimme vielä kamalan sadekuuron niskaan...

Maanantaina pääsin lähtemään suoraan töistä noin 17.30. Tuuli oli lännestä ja koveni koko ajan. Joka paikka oli pesukoneena ja vettä mätti taivaalta täysillä. Kun oli viikon ainoa iltavapaa, niin pitihän se käyttää vaikka väkisin. Tietenkin silloin on aina paska sää. Keli muistutti aivan syksyä tuulineen ja aaltoineen. Veden värikin oli todella samea. Emme saaneet yhtä epävarmaa tärppiä lukuunottamatta tapahtumia, mutta erään miellyttävän havainnon teimme: veden lämpö laski tuulen tuoman syvänneveden myötä 12 ---> 9,5. Eli tänään voisi siis olla kalapäivä, JOS vaan kalaan pääsisi...no, viikonloppuna sitten taas.

Kelin muutosta odotellessa

Näin se on... seuraavan kerran kalaan vasta kun kelit muuttuu. Suomen yllä makaava helle itätuulineen on passivoinut kalat selvästi ja kalansaanti on vähintäänkin vaikeaa. Kolme miestä mätti eilen 4h tauotta ja yksi ainut (mitta)kala oli saldona. Jos yhden kalan saa aina 12 miestyötuntia kohden, niin ei tuo kovin mielekästä ole. Eilinen oli kenties kevään hankalin päivä, kun kalat eivät edes seurailleet uistimia, kuten muina päivinä. (Eilisellä kalalla oli n. 15 cm, lähes sulamaton silakka vatsassa).

Tuulien osalta perjantai näyttää olevan käännepäivä ja vaihtelevampaa säätä on tarjolla. Pohjoistuulet olisivat nyt tervetulleita. Yli 14 asteen (satamassa yli 18 °C) vedenlämpö ei ole kovin normaalia vielä tähän aikaan ja rannikon läheisyyden älytön leväkukinta runsaine levätolloineen, tekee kalastamisen vaikeaksi. Kunnon pohjoistuuli puhdistaisi nyt rannat ja veisi ylilämpimät vedet merelle. Tilalle 7–8 °C kirkasta vettä, niin eiköhän ääni kellossa ala muuttumaan. Sitä odotellessa…

-PB Jouni

100 merimailia, 120 litraa ja...

No niin. Safari on takana ja naama helottaa. Heittoja takana useampi sata ja olkapäät ja niska sen mukaisessa kunnossa. Käydäänpä hieman läpi viikonlopun tapahtumia.

Perjantaina pääsimme lähtemään hieman ajateltua myöhemmin kun Tommille tuli vielä pakollinen palaveri töissä. Istuskelin puistossa ja odotin vene valmiina trailerilla kynsiä syöden. Pääsimme Inkoon taimenpaikoille noin klo 14 maissa. Alku olikin lupaava, vaikka tuuli oli vihainen ja uhkaavia ukkospilviä kasaantui Tammisaaren suunnassa. Tokassa paikassa keulamies ilmoittaa kalasta, vastaveto, pyörähdys ja pyrstön näyttö. Ei pysynyt. Ei ollut iso mutta mitallinen ehkä kuitenkin. Heitin itse paikon ja kala seuraa perässä, tällä kertaa alamittainen. Ei iske vaikka vajotan.

Jatkoimme kohti itää kovassa vastatuulessa ja ajoimme aina saarien itäpäähän, josta heitimme rantoja, luiskia ja kivikoita. Trutta toisensa perään vaihtui ja mitään ei tapahtunut. Mestat huusivat kalaa mutta vaikka kuinka perkasi, niin ei. Ennen Porkkalanselkää on hyviä puusaaria. Menimme sinne. Muutama heitto ja keulamiehellä kala kiinni. Taas alamittainen. Puhelin pirahtaa. Peter Lahti. Kertoo hieman masentuneena, että heitti asiakkaiden kanssa MP:n. Me emme lannistu vaan jatkamme heittelyä. Pari pientä varovaista pyörähdystä näemme ennen kuin on pakko katsoa taakse: ukkonen. Taivaanranta salamoi ja keli on rasvatyyni. Päätämme että emme ota riskejä ja ajamme Porkkalanselän yli ensimmäiseen leiriin.

Illalla kärisee grillissä Barösundista ammuttua lähiruokaa: valkohäntäpeuraa. Kiitos Tommille hienosta panostuksesta vaikka ei mittoja tullut ruokalistalle.

Lauantai alkaa kauheassa tuulessa. Txtsää kertoo tuulennopeudeksi Mäkiluodossa 12 m/s E. Onpa mukava lähteä taimenta heittämään...no mennään kuitenkin. Olemme lähellä Kimi Räikkösen huvilaa ja paljon mestoja edessä. Jokainen paikka on vaan kauhea pesukone ja vesi samentunutta. Heitämme. Pari kalaa seuraa perässä koko päivän aikana mutta eivät iske. Rupeaa jo vähän v..tuttamaan tilanne. Aina kun kala näyttäytyy, se ei edes koske uistinta.

Ajamme Espoon mestoille, joissa sama tuuli jatkuu. Kalamiehiä on jo aika paljon. Ei havaintoja kaloista meille.

Ajamme Merisatamaan tankkaamaan ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Huoltoaseman omistaja kertoo tuulen nopeudeksi 10 m/s E. Lähdemme pienen tauon jälkeen paukuttamaan Sipoota päin. Rupeaa jo kasautumaan pienet paineet kun ei ole mittakalaa veneessä.

Heitämme kovan tuulen johdosta eteläkärkiä ja länsireunoja. Laitan keltaisen Ismon. Oho! Varsin mukavan kokoinen taimen seuraa, 60+. Näen sen jo pitkältä kirkkaan veden johdosta. Perhana nyt tarkkana. Vajotan ja kelaan nopeasti ja taas vajotus. Kala seuraa kuin robotti. Ei iske. Noin 5 metriä veneestä näen vain nopean käännöksen...pyörteet jäävät pintaan muistuttamaan minua siitä, ettei käsialani ole kohdallaan.

Jatkamme kalastusta kohti itää. Toinen toistaan upeampia luiskia muljuaa hienossa kirkkaassa vedessä. Taas erään luiskan takaa perään syöksyy kala. Tuttuun tyyliin ei ota. Seuraa vain. Tapaamme samalla myös tämän blogin muita kirjoittajia ja heikkoa ollut naapuriveneessäkin. Toteamme kaikki että kirkas keli ei ole omiaan kalan saalistusta varten. Heitto toisensa jälkeen linkoutuu mitä hienoimpiin paikkoihin ja kalat vain tönivät uistinta. Seurioita ja tönäisyjä on tullut jo niin paljon, että niihin ehti turtua. Oli aika mennä saunaan Kaunissaareen.

Latasimme paljon toivoa sunnuntaille, jolloin kelin pitäisi vähän muuttua. Leirimme oli erään huippupaikan vieressä, 100 metrin päässä, joten aamulla oli nopea lähteä. Aurinko paistoi taas kirkkaalta taivaalta eikä päivän kulku muuttunut yhtään edellisestä. Samaa rataa. Kalat arkoja tai passiivisia. Harmitti ihan pirusti. Nähtiin taas paljon mutta ei saatu ottamaan. Nyt oli aika mennä tauolle ja odottaa iltaa.

Lähdimme illaksi heittämään luiskia, joissa tiedän kaloja olleen joka kevät näihin aikoihin iltaisin. Homma oli totta tälläkin kertaa. Keulasta kuuluu pitkästä aikaa "Nyt on!" eikä vaan että "seuraa tai näykkii". Harmiksemme kala on noin 45 cm. Näyttävää hyppelyä ja vääntöä. Annamme sen irrota itsestään. Heitän itse samaan paikkaan kohta. Ja taas kiinni. Nyt on vähän parempi, selvä mitallinen ja kala rupeaa kampeamaan siimaa. Saankin sen varsin lähelle ja huomaan että se on vain suupielestä kiinni. Tämän jälkeen kala hyppää suoraan ilmaan ja näen kun sateenkaariTrutta irtoaa suusta...hitto että harmitti. Kovan työn takana ollut KIINNI ollut mitallinen irtoaa. Tätä se on. Syönti oli päällä ja saimme vielä muutaman kunnon ravistuksen, mutta reissun teema eli huonosti pysyminen tai seuriot olivat tosiasia.

Jouduimme ajamaan takaisin Merisatamaan vailla mittakalaa. Näin se vaan välillä on ja kaikesta huolimatta oli todella hauskaa nauttia keväisestä saaristosta. Toivottavasti jotkut muut saavat meidän seuriot tarttumaan. Vedet oli vielä mukavan viileitä joten kausi jatkunee vielä kesäkuun puolelle.

Kevätsafarin suunnittelua

Viimeistään Jannen saama reilu viiden kilon taimen herätti varmasti jo kaikissa tämän blogin lukijoissa kiireen päästä kalaan. Valitettavasti monella on työ "pakollisena" haittana. Niin myös minulla. Onneksi olin jo talvella sopinut Tommi Pietiläisen kanssa toteuttavasta 150 kilometrin ja kolmen päivän meritaimensafarista...

Tulemme viettämään safaritunnelmissa ja telttamajoituksessa 14.5 aamusta 16.5 sunnuntai-iltaan. Ideana on vetää vene Helsingistä Inkooseen Tommin mestoille ja suhata sieltä aina Pellingin Tunnholmiin sekä sieltä takaisin Helsingin Merisatamaan. Asumme teltassa kalapaikkojen välittömässä läheisyydessä. Laskeskelin kartalta, että heittopaikkoja tulee olemaan noin 70, joten piiskata saa sydämensä kyllyydestä.

Taimensafarilla on omalla kohdallani pitkät perinteet, mutta 3 päivän reissua en koskaan ole ehtinyt tekemään. On myös jännittävää mennä pitkästä aikaa Inkoon mestoille, joiden kalantulosta on ollut paranevia merkkejä viime aikoina. Tulevaa viikonloppua leimaa helteen mahdollisuus, joka on ensimmäinen lämmin jakso tänä hyvin kylmänä keväänä. Tänäkin aamuna oli vain 5 astetta kun lähdin töihin.

Yleensähän sään muutos aktivoi kaloja ja tässä suhteessa voi olla, että osumme ajankohdallisesti hyvin tilanteeseen. Vesi on vielä kylmää selillä (noin 4 astetta) ja kalat ovat vielä poteroissa ja hakeutuvat lämpimiin lahtiin. Nyt tuleva lämpöaalto lämmittää nopeasti matalat lahdet ja varmasti kalastusta pitää hieman laventaa esimerkiksi vedenalaisille luiskille ja kivikoihin. Taimenen silakantankkausaika rupeaa kohta olemaan huippuhetkissä kun silakkaparvet suuntaavat kohti rannikkoa kutemaan. Silakka on kuitenkin tanakampaa ravintoa kuin rantavesissä elävä kolmipiikki, joten kalat keräävät painoa nopeasti. Ajalle tyypillistä on että taimenet ahmivat hullun kiilto silmissä. (ajattele itseäsi paastoavasi kylmässä ja pimeässä puoli vuotta ja sitten tuletkin hiekkarannan grillibileisiin vähäpukeisten naisten keskelle)

Tällaiseen syöntihetkeen osuessa saalis on hyvä. Yhtä varmasti passiivisen hetken sattuessa saalis on nolla. Nyt kysytäänkin taitoa, sillä suoraan sanottuna en ole varma ovatko kalat vielä luiskilla ja jos ovat, niin ovatko ne syönnöstämässä? Mikäli kalat ovat vielä lahdenpohjilla ennen helleaaltoa, veikkaan että helle ajaa ne lahdista ulos. Todennäköisesti ne tulevat luiskille, mutta voivat aivan hyvin jäädä partioimaan lahden suiden virtaukseen.

Ihan alkukauden pikkutrutat ja troutquiverit voidaan nyt vaihtaa tavallisen kokoisiin ja uittoakin voidaan hieman nopeuttaa (pysäytyksiä toki pitää tehdä). Veden väriin pitää kiinnittää myös huomiota. Tulvavesien mereen syöksemä humus sekä leväkukinto pitänevät vielä välisaariston puolisameana ja ulkoreunat lienevät jo kirkastumassa. Ulkoreunoilla vaan on se huono puoli, että siellä ei vesi lämpeä niin nopeasti ja saaliin saaminen voi olla vaikeampaa. Sanoisin, että puolisamea lämmennyt vesi on parempaa kuin kirkas ja jääkylmä.

Tulemme ajamaan paikkoja läpi kohtuullisen nopeasti sillä mestoja on paljon ja kyllä ne kalat jossain vaiheessa löytyvät. Tulemme myös kokeilemaan ulkoreunoja, mutta jos näyttää huonolta niin siirrymme välisaaristoon. Heitämme varmasti eniten Truttaa, mutta myös Ismo Zalsaa sekä Rapala X-Rapia. Ensimmäinen yöpyminen on Porkkalan alueella ja toinen lähellä Kaunissaarta, josta meillä on varattu sauna la-ilta klo 20.30.

Toivotaan, että kelit ovat suotuisia ja voin ensi maanantaina laittaa herkullista raporttia. Nyt vaan kaikki kalaan vielä töiden jälkeen - isoista karanneista taimenista on kuultu kauhutarinoita...

Äitienpäivälahja

Veneen lasku viivästyi tänä vuonna pahasti ja alkukausi tulikin vietettyä kyytiläisenä kaislikkojen läheisyydessä. Ei siitä sen enempää. Lauantaina saatiin botski vihdoin veteen ja sunnuntaina olikin jo tarkoitus lähteä etsimään taimenia. Äitienpäivä... Onneksi Jaskalla oli hieno idea, että antaisin rakkaalle puolisolleni mahdollisuuden viettää laatuaikaa lasten kanssa ihan keskenään, joten uhrauduin ja lähdin pois jaloista...

Lounaistuulta n.5 m/s, ilma vajaat 9 astetta, pilvistä ja utuista. Merivesi kohtalaisen korkealla ja veden lämmöt 5-6 astetta. Lähtö satamasta kympin pintoihin kohti ensimmäisiä sisempiä paikkoja. Niistä ei kontakteja ja sameahkon veden takia siirryimme astetta ulommas kirkkaamman veden toivossa. Kirkasta vettä ei löytynyt, mutta ainakin kirkkaampaa. Heitimme muutaman pienen saaren sivuja ja niiden ulkopuolelle jääviä kivikkoja.

Heitin ambulanssi värisen E.V. Trutan kevennetyn pikkutuulenkala-runkoisen muutaman kiven väliin jäävän matalan päälle ja lähdin kelaamaan aika rivakasti hyvin lyhyillä pysäytyksillä, jotta ei tulisi pohjakosketusta. Vedessä välähti, kiinni ja vedin vastaiskun. Veteen jäi komeat pyörteet. Siiman päässä tuntui olevan selvästi totutusta raskaamapaa. Väsytin kalaa hetken aikaa ja yritin saada sen kauemmas matalasta kivikosta. Vapaan välittyi raskaita ja rauhallisia potkuja, lopulta taimen tajusi mitä oli tapahtunut ja otti ensimmäisen syöksyn, siimaa lähti puolalta yhtäsoittoisesti ja lujaa, syöksy tuntui kestävän ikuisuuden. Se vain päätti mennä, oli pakko lähteä veneellä perään, ettei siima leikkaisi kivikkoon. Hiljalleen sain väsytettyä kalaa lähemmäs venettä, sen näyttäytymättä. Muutaman pitkän syöksyn jälkeen se tuntui hiljalleen kohtalaisen valmiilta otettavaksi veneen viereen. Pumppasin taimenen hiljalleen veneen viereen, jolloin näimme sen ensimmäisen kerran. Kolmonen, nelonen onko femman taimen!? Muutama lyhyt syöksy, pakollinen veneen kiertäminen ja Jaska haavi taimenen kyytiin. Helv..tti minkä kokoinen! Nyt menee recordit uusiksi selvästi! Punnitus 5.1 kiloa ja pituutta 72 senttiä.

Täytyy myöntää, etten tiennyt ollenkaan miten päin veneessä pitäisi olla. Tärisevin käsin lähetin tekstareita ties kelle ja joillekkin varmuudeksi kahteen kertaan. Taisi siinä viisi tai kuusi Chesterfiediäkin palaa viiteen minuuttiin. Ai, sitä tunnetta! Paineet on poistettu tältä vuodelta. Nyt tiedän mitä teen vuoden päästä äitienpäivänä.

Jannen puolesta PB Jouni

Tekninen korjaus tekstiin. Alkuperäisessä tekstissä esiintyvä "Muikku runkoinen EV.Trutta" nimi on virheellinen. Kyseessä oleva runkomalli on nykyisin nimeltään Pikkutuulenkala.

Jannen puolesta PB Jouni

Mittakala ja muuta mukavaa

Lauantai 8.5. ei ollut alkuperäisen sääennusteen mukaan mikään keväisen taimenkalastuksen huippusää, mutta sää muuttui puolen päivän jälkeen varsin mukavaksi. Aamun tuuli tyyntyi noin 6 m/s tasoon ja aurinko rupesi pilkahtelemaan pilvien välistä. Vapun kalastusta ei kelin ja muiden tekemisten ollut.

Käynnistin koneen ja suuntasimme tällä kertaa ihan Stadin edustan paikoille. Aluksi näyttikin todella heikolta. Kova tuuli oli puhaltanut kaiken lämpimän veden pois lahdista ja reunoilta, eikä mistään tuntunut löytyvän yli 4 astetta lämmintä. Pääosin vesi oli 3,7 - 4 Eagle-astetta. Pari tuntia tyhjän heittoa, kunnes suuntasin erääseen etelän suuntaiseen lahteen, jossa oli niemet kummallakin puolella. Mietin, että niemien on pakko olla pitää pahimmat virtaukset pois ja kun rupesi tyyntymään niin veden olisi pakko lämmetä.

Ajoimme lahden suulle ja mittari rupesi elämään: 4.6, 4.9, 5.4, 5.7, 6.1, 6.2...laitoin moottorin kiinni heitin kahden kiven väliseen aukkoon. Kelaan rauhassa ja ihan veneen viereltä kääntyy ihan näyttävän kokoinen taimen. Hitto kun ei nähnyt sitä aiemmin. Ei ota uudestaan. No, nyt oli kalat löydetty ja oli vaan enää ajan kysymys milloin iskisi uudestaan. Muutama tovi heittoa ja nyt on kiinni. Selkeästi pienempi kuin äskeinen, mutta silti mitallinen. Pirteä kala antaa hyviä syöksyjä, mutta ei jaksaa muutamaa minuuttia kauemmin. Haavissa nopeasti. Mittaus asettaa pyrstön 50 ja 51 sentin väliin, joten rimaa hipoen mitallinen. Päätän ottaa kalan kun oli kauden ensimmäinen mitallinen. Normaalisti olisi kyllä päässyt takaisin.

Apina pois selästä oli rentoa heitellä ja sain vielä yhden smoltin illansuussa. Harmitti vähän se isomman iskemättömyys, mutta omapa oli moka. Onneksi ensi perjantaina 14.5 aamulla alkaa 3 päivän taimensafari Inkoosta Pellinkiin ja ilmeisesti lämpötilakin on nousussa. Odotan innolla, mutta nöyrästi!

Sameaa ja kylmää

25.4. oli itselläni tän vuoden kauden avaus. Kelikin oli varsinkin aamulla erittäin nautittava auringon paahtaessa kirkkaalta taivaalta ja tuuli henkäili 4-5 m/s lounaasta. Oman veneen pilssin sähköjohto oli katkennut talven aikana ja en jaksanut laskea venettä vesille ennen kuin olisin korjannut johdon. Lähdimme siis Santun veneellä liikenteeseen.

Veden kylmyys oli todella huomattavaa. Satamassa hurjat 3 astetta ja selillä 1-2 astetta ja kun soppaan isketään vielä alkanut kukinta + tulvavedet, niin olosuhteet olivat meitä vastaan. Kausi oli kuitenkin aloitettava ja olihan jo Petteri saanut hienon kalat edellisenä torstaina.

Päivä sujui enemmän lämpömittarin kuin plotterin näyttöä vilkuillessa. Heti kun vähänkään nousi, niin heitimme. Heitimme myös muutamia uusia paikkoja ja varsin lähellä mannerta. Jossain vaiheessa oli pakko ajaa vähän ulommas, sillä mantereen lähistö oli ihan kauhean sameaa velliä.

Eräässä idänpuoleisessa lahdessa (tuuli voimistui päivän mittaan) huomasimme vedenlämmön nousun ja menimme heittämään. Santun veljen Juhan ärhäkän värinen trutta sai jonkun kalan peräänsä, sillä uistimen perästä ilmestyi pyörteet. Muuta emme tästä lahdesta löytäneet vaikka kuinka perkasimme erilaisilla uistimilla: Trutta, Trutta Tuulenkala, Trout Quiver, Rapala X-Rap, Blue Fox Shallow wobbler, Vicke, Kustavin Ströömi...

Jatkoimme sitkeästi lämpimän veden metsästystä, mutta huonoin tuloksin. Rantaviivoja myöten kylmyys ja sameus oli kangistavaa. +2/30 cm näkösyvyys ei houkutellut. Katselmimme erästä etelä/länsireunaa, jossa vesi näytti vähän kirkkaamalta ja jossa oli siikamiehiä ongella. Täällä vesi oli jopa 4-asteista ja näki jopa 60 cm! Nyt heräsi toivo. Kalojen oli pakko olla alueella.

Laitoin kiinni oranssin pienen Trout Quiverin ja heitin erääseen lahdelmaan. Kala! Alamittainen noin 30 cm smoltti veti pari hyppyä ja tikutti menemään. Hienoa. Onneksi se irtosi hyppyjen jälkeen itsestään. Sainpahan jonkin tilastomerkinnän. Heitin paikon ja nyt jo mitallinen kala tulee perässä, havaitsin sen vasta noin metrin päässä uistimesta veden sameuden takia. Kuono melkein kiinni uistimessa, mutta ei iske vaikka tiputan veneen vieressä. Tämä olisi ollut noin 55 cm. Mutta äärimmäisen passiivinen ja jähmeä.

Sitten alkoikin iltapäiväksi ennustettu tuuli ja kaikki lämmönrippeet katosivat. Oli aika ajaa takaisin rantaan 7 tunnin mättämisen jälkeen! Kausi oli avattu varsin perinteisesti eli kylmää, sameaa ja pirun vaikeaa kalastusta. No, ei tarvi kuin pari viikkoa ja hommassa on jo ihan eri sointi. Menkäähän kokeilemaan!

Kotivesillä kausi avattu

Tänään oli taas mahdollisuus lähteä vesille katsastamaan tilannetta. Toissapäivän pikaisku ei tuottanut tapahtumia muutamaa tönäisyä lukuunottamatta.

Viimeisimmät jäänrippeet lähtivät vasta tiistain aikana saaristosta ja vedenlämmöt ovat tämän seurauksena todella alhaiset. Alkuviikon lämpimät päivät eivät ole vielä lämmittäneet vesiä, siitä pitivät huolen myös kipakat yöpakkaset. Useat isot selät jäätyivät tämän seurauksena ja aamulla saaresta töihin mentäessä sai taas toimia jäänmurtajana.

Merkittäviä lämpötaskuja ei ole kerennyt muodostumaan oikeastaan mihinkään. Löysimme muutaman asteen lämpimämpää vettä vain parista paikasta. Eilisen kova keli oli taas sekoittanut vettä, joka kaiun mukaan asettui taas noin kolmen asteen hujakoille.

Tämänpäiväinen kala tuli tästä n. 3°C vedestä, olosuhteisiin nähden oli yllättävänkin pirteä yksilö. Alkuun komea loikka, ja päälle pari hyvää syöksyä kunnes haavi heilahti. Pituutta kalalle oli kertynyt 65 cm - oikein mukava kauden aloitus. Taimenen suussa ja vatsassa oli kolmipiikkejä, joten tankkaus on jo alkanut. Tähän muutama oikein lämmin päivä niin ihmeitä taas tapahtuu...

Pidelkää korkeista lujaa kiinni : )

-Petteri

Käsittämättömän hieno kauden avaus!

Nyt on sitten meidänkin porukalla mertsarikauden avaus takana. Kuten edellä kirjoittaneella porukalla, reissu suuntautui perinteiden mukaisesti myös meillä Gotlantiin.

Jäiden tuskallisen hitaasta lähtemisestä ja talven aikana suoritetusta pakollisesta perho- ja vieherasian hypistelystä aiheutunut ahdistus alkoikin jo heti karista, kun tapasimme oppaan kentällä ja kuulimme viimeisimmät uutiset kalastuksesta.

Aamulla joka ukko oli lähtövalmiina ja hajaannuimme kahteen porukkaan, perhomiehiin ja koneonkijoihin. Täysin peilityyni keli ja auringonpaiste kirkkaalta taivaalta sai oppaat toteamaan, että hankala päivä tiedossa ja odotuksia ei kannata nostaa ihan kattoon asti. Olimme aiemmilla reissuilla pommittaneet perinteisiä paikkoja lännessä ja pohjoisessa, jotka nyt olivat täynnä rantavedessä ajelehtivaa levää. Nyt veden ollessa vasta noin 4 asteista suuntasimmekin uusille paikoille itään ja etelään. Paikallisten ajatus oli, että väijymme perinteisten niemenkärki karikoiden sijaan muutamia lämpimämpiä matalia poukamia. Sinänsä ei mikään uusi ajatus mertsarin kevät kalastuksessa, mutta ei ihan perinteisiä Gotlannin ottipaikkoja, ainakaan meille.

Kalastettuamme noin tunnin paikkoja alkoi pieni tuulenvire rikkoa veden pintaa. Opas toteaa, että nyt on kaikki kohdillaan ja hyvä mahdollisuus kalaan. Ensimmäinen "fish on"- huuto kajahtaa ilmoille! Seuraavan kahden tunnin aikaa rantautetaan kuvattavaksi vielä 5 kalaa lisää ja karkuutetaan yksi. Samalla saamme raportteja toiselta porukalta, että 3 kalaa on kuvattu ja useampi karannut. Posketon alku reissulle!

Seuraavina päivinä kalastetaan tuulen noustessa myös perinteisempiä paikkoja ja kuvattavana käy vielä 3 kalaa ja useampi tiputettiin matkalla kameralle. Suurinosa kaloista oli vielä tummia, mutta tämä ei laimentanut tunnelmaa vaan jokaista kalaa juhlittiin asiaan kuuluvalla antaumuksella. Kalat olivat 45-78cm välillä.

Loisto reissu ja kiitos Islannin viime aikaisille tapahtumille venähti kotiin lähtö lentojen peruuntuessa päivällä. Muiden matkamiesten kiroillessa kohtaloaan, nautimme vielä ylimääräisen päivän Ruotsin rannikon helmestä, Gotlannista, täysin rinnoin. Lauttamatkalla suunniteltiin jo ensivuoden reissua ja aamulla todettiin iloksemme, että jäät ovat täältäkin vihdoin lähteneet!

Tuomas

Gotlanti 2010 yhteenveto

No niin, Gotlannin matka on takana ja laukut purettu. Puretaan hieman itse reissuakin.

Perille saavuttiin keskiviikkona kolmen aikaan iltapäivällä. Pikaisen majoittautumisen jälkeen kalavermeet päälle ja mökkirantaan kalaan. Mökki-isännän mukaan rannasta oli saatu neljä taimenta kuluneella viikolla. Ensimmäisenä iltana me emme kuitenkaan kaloja saaneet. Tiedä sitten lasketaanko mökkirannaksi kilometrin verran pohjoiseen oleva niemeke, mutta siellä oli ainakin kaksi kalaa. Osuin siis sinne. Paikassa oli vedestä esiin pistäviä kiviä, sekä kaksi pinnan alle jäävää matalaa, johon maininki rauhallisesti kaatui. Kalat olivat aivan matalan päällä, jopa niin matalassa että Vickeä joutui kelaamaan vapa pystyssä. Ensin möyrähti iso kala aivan edessäni ja pari heittoa myöhemmin alamittainen tuli aivan jalkoihin. Olin lähes satavarma, että jompikumpi kaloista vielä iskee, mutta ne katosivat mystisesti? Kahlasinko päälle, en tiedä.

Seuraavana päivänä ajettiin heti aluksi pohjoiskärkeen. Lunta oli metsäautotiellä vielä sen verran, että auto jätettiin kauemmaksi ja loppumatka käveltiin. Seitsemän kalastajaa levittäytyi isolle alalle, mutta kaloista ei kuulunut mitään. Outoa, sillä ei kelissä sinänsä vikaa ollut, no ehkä tuulta olisi voinut olla enemmän? Paikka oli silti tyhjä. Paluumatkalla autolle törmäämme suomalaisryhmään, jotka empivät, pääseekö autolla rantaan asti? Eivät lähteneet yrittämään, mikä olikin viisasta. Vaihdettiin pikaisesti kalattomuusuutiset ja miehet jatkoivat matkaa, niin mekin. Pysyteltiin koko päivä länsirannan aiempien reissujen kalapaikoilla, mutta nyt kalat olivat kateissa. Kaakkoistuuli piti länsireunan liki tyynenä ja olisiko vika ollut sitten siinä, tiedä häntä, mutta tyhjän nakkeluksi meni.

Sama toistui seuraavana päivänä, sillä erolla, että päivästä tuli hyvin lämmin. Ei ollut hullumpaa istuskella nuotiolla makkaraa paistellessa, mutta kaloista ei saatu minkäänlaista havaintoa. Skit Fiske!

Lauantaiaamu valkenee ja meillä valtiovierailijoilla on hitautta havaittavissa. Saan puhuttua kuitenkin itseni "ensimmäisen aallon" lähtijöihin. Karttaa tutkitaan ja suunnataan pohjoiseen, mutta tällä kertaa enemmän koilliseen. Etsimämme paikka löytyy, ja parkkipaikalla on auto Ruotsin kilvissä kuskin seisoessa meressä, vaikuttaa hyvältä. Otan suunnan kohti paikallista kalastajaa, muiden mennessä päinvastaiseen suuntaan. Paikallinen tulee juttusille, on Öölantilainen. Näyttää sormella kolmea eri kohtaa joissa on kussakin kalat, suurin "fem kilos". Tieto jäi arvoitukseksi, minä en niitä ainakaan saanut, eikä kaverit toisesta nimestä. Oli taas paikan vaihdon aika. Parlamenttimme seisoo taas autolla ja pohtii strategiaa. Tuulen suunta on eri kuin muina päivinä, suunnilleen koillinen. Toimisikohan torstainen luoteiskärki?

Paikalle tullessamme jäin hetkeksi autolle seuraamaan kun kolme miestä kahlaa kalapaikoille. Kaksi valitsee ns. parhaimman kohdan ja yksi menee hieman oikealle. Hyvin pian kuulen huudon: Simpalla on kala kiinni!
Kaivan jostain peräkontin uumenista videokameran ja alan kuvata kun Simppa kahlaa kalan kanssa rantaan ja pakollisten yläfemmojen jälkeen kuuluu kaukaa: Erkillä on iso kala kiinni! Vapa on hurjalla kaarella ja jos Erkin "seiväs" vääntyy noin paljon, niin kalan on oltava iso, joten nyt apuun. Painelen munaravia veden lentäessä lähemmäksi väsyttelypaikkaa ja Anttu tekee samoin, kun näen yhtäkkiä kalan hyppäävän hänen selän takana, vaikka kiinni oleva kala ohjaa Erkin vapaa eri suuntaan - mitä täällä tapahtuu? Pääsen perille ja kalaa on jo yritetty kertaalleen haaviin, ei mahtunut. Nykäisen selästä oman haavini ja pian kala saadaan sinne ujutettua. Se on valtava. Pituuteensa nähden syyspaino heilauttaa puntarinviisari helposti yhdeksään, nyt "vain" 6,5 kiloon. Kala on tummahko ja se laitetaan takaisin elementtiinsä. Toivuttuamme tilanteesta paikan kalastusta jatkettiin. Siitä hetkestä alkoi hulinat, joista ei ole edes tarkkaa muistikuvaa. Se oli kait aika tarkalleen heitto ja kala? Joko se pysyi tai sitten ei - mutta kaikki sai! Oli pyörteitä, selkävanoja, hyppyjä, yläfemmoja ja ulvahduksiakin. Yhdessä vaiheessa muistan puristaneeni kolmen kilon kalaa kuin sylivauvaa kantaessani sitä kiviriutan kivelle. Kamerat räpsyivät ja videokamera pyörivät. Otettiin yhdestä väsytyksestä jopa vedenalaista videokuvaa ja nautittiin. Ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua.

Kyllä, tähän oli hyvä päättää sittenkin hienosti päättynyt kalaretki.
-PB Jouni