Murheen kautta hymyyn 110 minuutissa

Muiden blogilaisten ollessa syyskauden huipennuksessa, olin itse joutunut jäämään himaan kalavapaasaldon näytettyä nollaa. Syynä tähän viime viikon 4 päivän perinnehaukireissu Ahvenanmaalle jo 15. kertaa.

Tein kuitenkin kuuliaisesti kotitöitä ja hoidin pikkumiestä ja "ansaitsin" samalla hieman kala-aikaa. Kelin puolesta ei ollut sentään ihan mitään nappikeliä, vaikka vesi aika korkealla olikin. Sunnuntaina pääsinkin sitten liikenteeseen 14.30 kelin ollessa vielä aika reipas. Takaisin pitäisi olla 16.20, sillä meillä oli sovittuna eräs asuntonäyttö klo 16.45. Peliaikaa siis 110 minuuttia.

Paahdoin heti satamasta suoraan 30 solmua kovassa länsituulessa omille lähipaikoilleni ja rupesin heittelemään. Aloitin kolmipiikkitrutalla, mutta vaihdoin sen aika pian kevyempään Ismo Zalsaan, sillä yksin mestoilla pakilla roikkuessa ei ollut mahdollisuuksia pahemmin sen enempää kikkailla uistimella. Ajoin samaan paikkaan josta Santtu Poutanen sai pari viikkoa sitten 3,3 kg:n kalan ja nyt veden ollessa paljon silloista korkeammalla pystyin uittamaan kaikkien silloisten pintakivien päältä.

Muutaman minuutin paiskottuani tunsin pienen tönäyksen. Pysäytys ja uistin pysähtyi kuin seinään. Kivi, ajattelin kun oli niin jäätävän tiukka pysähdys. Mutta eipä ollutkaan! Siimaa lähti päättäväisesti kelalta kohti rantaa ja en voinut tehdä käytännössä mitään. Laskin konetta hieman alemmas, jotta kova aallokko ei työntäisi venettä kiville. Kala jatkoi menoaan ihan miten halusi. Kyöstinkuvat vilkkuivat jo silmissä...

Kalan otteet vaikuttivat ihan isolta hauelta, sillä siinä ei ollut sellaista räjähtävää taimenmaista otetta. Mutta hauki näillä mestoilla olisi sensaatio. Jouduin keskittymään enemmän veneen kiviltä poispitämiseen kuin kalan väsytykseen, mutta onneksi kala pysyi kiinni kaikesta venkuloinnista huolimatta. En silti ollut vielä nähnyt sitä.

Pumppasin rauhassa kalaa suht kireällä jarrulla ja sainkin sen viimein näkyviin kun se päräytti vettä pyrstöllä. Huh, nyt olisi kauden suurin taimen kiinni. Arvioin sen noin 65-70 cm pituiseksi. Ja taas mentiin. 20 metriä siimaa lähti vaikka jarru oli kiristetty. Samaan aikaan lähistölle tuli Yamarin, jossa kaksi kalamiestä. Heittelivät hyvien tapojen mukaisesti kaukana, mutta tulivat uteliaana katsomaan mitä oikein veneessä heiluin. Huusin heille, että tulkaa jeesamaan haavimisessa, sillä en saa pidettyä venettä paikoillaan ja haavata samalla.

Kala tuli 2 kertaa veneen vierelle ja yritin haavia sitä itse, mutta en onnistunut, kala lähti aina syvyyksiin juuri ennen koukkausta. Yamarinista onnistui keulamies kömpimään veneeseeni ja annoin hänelle helpottuneena haavin. Olin väsytellyt jo varmaan yli 10 minuuttia ja pelotti, että koukku on kalvanut reikää isommaksi. Kala ei tuntunut vaan väsyvän millään, mutta lopulta sain sen noin 5 metrin päähän. Apumieskin oli innoissaan ja valmistautui haavimaan eväkkään. Haavi kurottui veteen ja käänsin kalaa sopivaan asentoon ja samalla tapahtui kauheita: kala kääntyi rivakasti ja irtosi samantien. Haavimies ei ehtinyt kopata sitä...olimme kummatkin aivan hajalla ja veneisiin levisi apea tunnelma. Taisi siinä muutama kirosanakin irrota...

Harriksi esittäytynyt apumies pahoitteli tilannetta, mutta se ei ollut hänen vikansa. Oma vika kun ei saa ajoissa haavittua. Harri hyppäsi takaisin Yamariniin ja jäin yksin synkkine ajatuksineni. Kala-aikaa olisi vielä puoli tuntia. Se olisi pakko käyttää hyväksi.

Menin samaan mestaan uudelleen ja heitin hieman eri paikkaa kuin äsken. Heitin poteron suulla olevan kiven juureen ja taas kiinni. Kala ilmaan samantien ja huomattavasti köykäisempi kuin äsken. Kuulen jopa Ismon kuulien kolinan! Arvioin kalan ehkä just ja just mitalliseksi ja rupean väsyttelemään. Eväkäs on todella kiukkuinen ja riuhtoo minkä kerkiää. Muutama sukellus ja riuhtaisu ja koppaan kalan sisään. Laihan näköinen kaveri, ehkä kuitenkin mitallinen. Mittaus kertoo 52 cm ja painoa vain 1,36 kg. Otan kalan lohdutukseksi ison menetyksestä. Sitten kello onkin jo 16.15 ja on aika ajaa rantaan. Kiireellä kaikki kuntoon, vene kiinni ja kala muovipussissa asuntonäyttöön jonne saavun ajallaan kalalta haisevana, en ehkä niin merkittävän asiakkaan näköisenä...

ps. pahoittelut heikosta kuvasta, yksin veneessä sojottaen ei oikein luonnistunut!