Torstai 4.11, aamu toimistolla: Emäsalon tolpassa puuskat SW 18 m/s! Päätinkin peruuttaa kyseisen alustavan lomapäiväni ja satsata seuraavalle päivälle. Tähdet olivatkin oikeassa asennossa, sillä torstaiyönä moinannut myrskytuuli osui kohdalleen erittäin harvinaisen tapahtuman kanssa, perjantaille oli varattu kesälomapäivä!
Höngin satamaan hyvissä ajoin aamutuimaan. Matka kohti ulkomeren reunan pelipaikkoja sujui alkuun mukavasti teemuki kädessä, sillä keli oli lähes tyyni. Ensimmäisellä isommalla selällä alkoikin jo vanhaa reipasta maininkia rullata vastaan, ja siinä vaiheessa saikin jo siirtyä perinteiseen "poromiehen" ajotyyliin ottamaan moukaria vastaan. Vesi oli korkealla ja edelleen nousussa mutta aurinko porotti kuin kevätpäivänä. Haasteellinen päivä siis tulossa. Onneksi eväät oli laitettu viimeisen päälle eli päivästä tulisi jokatapauksessa erinomainen.
Muutama varmat paikat tuli ensin heitettyä tyhjää, ja samalla mietittyä taktiikan vaihtoa. Tilanetta ei nimittäin helpottanut tieto, että kohta alkaa "kollegoiden" meritaimenralli ja paikoille saattaa tulla jopa ruuhkaa näin kesämiehen näkökulmasta. Eräästä matalasta niemenkärjestä sain kuitenkin tärpin piikkikala-Truttaan eli päivän väri oli siinä. Muutaman tunnin heittelyn jälkeen pidin tuttujen kavereiden kanssa tauon upeassa päivänpaisteessa. Lounaan aikana sain puhelimeeni tiimini strategikolta, joka muuten istui toimistolla työn parissa, viestin saadusta kolmosen kalasta. Pastat tipahtivat nopeasti alas, toivotin tutuille kireitä, ja lähdin takaisin kalaan!
Tein nopean analyysin tilanteesta ja suuntasin itään, jossa ei veneitä vielä näkynyt, ja paikat odottivat korkkaajaansa. Ensimmäinen kovan luokan paikka - tyhjää, toinen lähes vastaava ison kalan paikka - tyhjää. Kalastukseen toi vielä omaa väriä ja haastetta reipas rullaava maininki edellisen päivän myräkän jäljiltä. Saavuin kolmannelle spotille, joka on legendaarinen paikka allekirjoittaneelle, sillä paikka on antanut useamman upean kalan, ja on muutenkin maisemaltaan kuin käsikirjasta.
Ottipaikka oli sopivasti tuulen suojan puolella mutta vesi pumppasi kuin koskessa. Pari heittoa sisään rannan poteroon ja pam - selkeä mittakala on ilmassa, ja niin on myös uistinkin! Sinne meni lomapäivän komistus, enkä saanut enää kontaktia vaikka tarjosin muita vaihtoehtoja. Tuumasin, että jätänpä paikan rauhoittumaan, sillä harvoin tätä paikkaa ovat muut heittäneet, ja hiivin sitten myöhemmin uudestaan - aivan kuten taimenvelhot ovat neuvonneet. Palattuani spotille parin tunnin jälkeen vaihdoin siimaan piikkikala-Trutan tilalle saman valmistajan noutajavärisen Tuulenkalan, spesiaalissa banaanivärissä. Tässä vaiheessa on todettava, että kädessäni oli myös uutena työkaluna Euroopasta tilattu kevyt 9' vapa+kela yhdistelmä, joten ensitesti saattoi alkaa: toinen heitto ja kala on kiinni ja samantien ilmassa, yes - ja pysyy! Hyvin toimii setti kädessä, sillä tunnen kalan jokaisen liikkeen, koska vavassa ei juurikaan ole "tyllingiä" käden alla häirittemässä kuitusiiman sähkötystä.
Kala on todella virkeä ja antaa kyytiä koko rahan edestä. Välillä otan venettä ulospäin, jotta tilaa haamivisyritykselle on riittävästi. Yksin ollessa nämä tilanteet ovat yllättävänkin kuumottavia. Haavi on jo vedessä kun kala syöksyy taas veneen alle. Toinen mahdollisuus tarjoutuu ja nappaan kalan kyytiin melkeinpä lennosta. 56 cm ja 1,8 kg, sopii minulle oikein hyvin! Jiihaa huudot kajahtivat ilmoille.
P.s. kalaan pääsin lähtemään taas sunnuntaina. Ensimmäinen heittopaikka ja veljeni siimassa oli ensimmäisella heitolla kala kiinni. Harmittavasti alamittainen, vaikkakin pullea kuin mikä. Uusi heitto, ja taas keulamiehellä kiinni, c&r tämäkin. Kolmas liuku, eka heittoni samaan kuohuun ja nyt on minulla mittakala siiman päässä. Pahus vaan, klassinen tynnyriliike auttoi tämän veijarin irtoamaan. Tämän jälkeen saimme vielä useita tärppejä päivän mittaan, vaikka keli oli jälleen kuin aurinkorannalta. Pitkät vajotukset olivat päivän avaintekijä. Näillä ajatuksilla loppukautta kohden - aina kannattaa lähteä!
P.s. kalaan pääsin lähtemään taas sunnuntaina. Ensimmäinen heittopaikka ja veljeni siimassa oli ensimmäisella heitolla kala kiinni. Harmittavasti alamittainen, vaikkakin pullea kuin mikä. Uusi heitto, ja taas keulamiehellä kiinni, c&r tämäkin. Kolmas liuku, eka heittoni samaan kuohuun ja nyt on minulla mittakala siiman päässä. Pahus vaan, klassinen tynnyriliike auttoi tämän veijarin irtoamaan. Tämän jälkeen saimme vielä useita tärppejä päivän mittaan, vaikka keli oli jälleen kuin aurinkorannalta. Pitkät vajotukset olivat päivän avaintekijä. Näillä ajatuksilla loppukautta kohden - aina kannattaa lähteä!
P.p.s Kuvassa 1,8 kg isommalla ja pulska sunnuntain c&r haavissa.
Santun puolesta Antti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti